Lammastuotannon taloudellinen kehittäminen
Tahkokallio, Niina (2011)
Tahkokallio, Niina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102252656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102252656
Tiivistelmä
Lammastalous on nykyään Suomessa yksi arvostetuimpia, nopeimmin kehittyviä ja kasvavia sekä trendikkäimpiä tuotantosuuntia yhteiskunnan muuttuneen arvomaailman takia. Sen suurimmat toimijat ovat Suomen Lammasyhdistys ry, ProAgrian lammastilaneuvonta ja MTK:n lammasjaosto. Nämä kolme ovat yhteistyössä lammastalouden yrittäjien kanssa kehittäneet lammasstrategian, jonka visiona on, että vuonna 2015 yli puolet karitsanlihasta on kotimaista. Kannattavaa lammastalous on silloin, kun tilan tulot ovat suuremmat kuin kustannukset ja erotus kattaa sekä yrittäjän oman työn palkkavaatimuksen että maatilan toimintaan sitoutuneen pääoman korkovaatimuksen. Yli puolet tuloista koostuu yleensä tuista ja suurin kustannus tilalle ovat rehut.
Tällä hetkellä lammastalous on melko huonosti kannattavaa, joten uusia keinoja kehittää kannattavuutta tarvitaan. Näitä keinoja ovat mm. karitsoiden erilliskasvatus, yhteislampola, yhteistyö esim. tuotteiden tekemisessä, verkottuminen, ruokinnan kehittäminen esim. seosrehuruokinta, ulkoistaminen esim. kerintä tai peltotyöt ja markkinointi esim. suoramyynti. Eri karitsointivaihtoehdoilla on erilaiset ja erisuuruiset kustannukset. Karitsoiden erilliskasvatus lisäisi tuotantoa ja tuloja. Yhteislampolan hyvä puoli olisi työn ja siihen kuluvan ajan väheneminen. Laajempi yhteistyö ja verkottuminen helpottaisivat arkea vaikeinakin aikoina ja mahdollistaisivat lampaan koko potentiaalin käyttöä. Seosrehuruokinta helpottaisi ja nopeuttaisi ruokintaa. Ulkoistaminen takaa työn parhaan mahdollisen lopputuloksen ja säästää palkkakuluja ja aikaa. Jotta tuotteista saisi hyvän hinnan ja ostajat löytäisivät tuotteet, on osattava markkinoida tuotteitaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin lampureille tehdyn kyselyn avulla mm. kannattavuutta, kehittämiskeinojen kiinnostavuutta ja sitä, miten lampurit kehittäisivät lammastaloutta. Kyselyn vastausprosentti oli 36. Karitsoiden erilliskasvatuksesta oli jollakin tavoin kiinnostunut 27 % tiloista. Kyselyyn vastanneista lammastiloista 36 % oli myös jollakin tavoin kiinnostunut yhteislampolan osakkuudesta. Vastanneista 70 % harjoitti suoramyyntiä. Kannattavuus oli 50 %:lla kohtuullinen tai hyvä, 30 %:lla välttävä ja 20 %:lla huono.
Lammaslaskuri on taloudellisen tuloksen seuraamiseen ja kehittämiseen tehty lammasneuvonnan väline. Lammaslaskuri antaa suuntaa-antavan kannattavuustason eri eläinmäärillä, hintatasoilla ja pinta-aloilla. Lammaslaskuri näyttää miten eri vaihtoehdot vaikuttavat kannattavuuteen. Laskurilla tehdyt laskelmat toimivat pohjana tuotannon kehittämistä pohdittaessa. Käytettäessä lammaslaskuria tarvitaan tietoja esim. lammasmäärästä, tuista, lihan hinnasta ja määrästä, tuloista ja kustannuksista. Lammaslaskurilla laskettiin opinnäytetyöhön kolme esimerkkiä suoramyynnin ja tukialueen vaikutuksesta tulojen määrään. Suoramyynti nostaa huomattavasti tilan tuloja verrattuna teurastamolle myyntiin. Tukialueina oli verrattavina eteläisin AB-alue ja pohjoisin C4-alue. C4-tukialueella tuet ovat paljon suuremmat kuin ABtukialueella ja siksi C4-alueella sijaitseva tila saakin paljon paremman taloudellisen tuloksen.
Asiasanat: lammastalous, lammasstrategia, kannattavuus, kehittämiskeinot, lammaslaskuri
Tällä hetkellä lammastalous on melko huonosti kannattavaa, joten uusia keinoja kehittää kannattavuutta tarvitaan. Näitä keinoja ovat mm. karitsoiden erilliskasvatus, yhteislampola, yhteistyö esim. tuotteiden tekemisessä, verkottuminen, ruokinnan kehittäminen esim. seosrehuruokinta, ulkoistaminen esim. kerintä tai peltotyöt ja markkinointi esim. suoramyynti. Eri karitsointivaihtoehdoilla on erilaiset ja erisuuruiset kustannukset. Karitsoiden erilliskasvatus lisäisi tuotantoa ja tuloja. Yhteislampolan hyvä puoli olisi työn ja siihen kuluvan ajan väheneminen. Laajempi yhteistyö ja verkottuminen helpottaisivat arkea vaikeinakin aikoina ja mahdollistaisivat lampaan koko potentiaalin käyttöä. Seosrehuruokinta helpottaisi ja nopeuttaisi ruokintaa. Ulkoistaminen takaa työn parhaan mahdollisen lopputuloksen ja säästää palkkakuluja ja aikaa. Jotta tuotteista saisi hyvän hinnan ja ostajat löytäisivät tuotteet, on osattava markkinoida tuotteitaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin lampureille tehdyn kyselyn avulla mm. kannattavuutta, kehittämiskeinojen kiinnostavuutta ja sitä, miten lampurit kehittäisivät lammastaloutta. Kyselyn vastausprosentti oli 36. Karitsoiden erilliskasvatuksesta oli jollakin tavoin kiinnostunut 27 % tiloista. Kyselyyn vastanneista lammastiloista 36 % oli myös jollakin tavoin kiinnostunut yhteislampolan osakkuudesta. Vastanneista 70 % harjoitti suoramyyntiä. Kannattavuus oli 50 %:lla kohtuullinen tai hyvä, 30 %:lla välttävä ja 20 %:lla huono.
Lammaslaskuri on taloudellisen tuloksen seuraamiseen ja kehittämiseen tehty lammasneuvonnan väline. Lammaslaskuri antaa suuntaa-antavan kannattavuustason eri eläinmäärillä, hintatasoilla ja pinta-aloilla. Lammaslaskuri näyttää miten eri vaihtoehdot vaikuttavat kannattavuuteen. Laskurilla tehdyt laskelmat toimivat pohjana tuotannon kehittämistä pohdittaessa. Käytettäessä lammaslaskuria tarvitaan tietoja esim. lammasmäärästä, tuista, lihan hinnasta ja määrästä, tuloista ja kustannuksista. Lammaslaskurilla laskettiin opinnäytetyöhön kolme esimerkkiä suoramyynnin ja tukialueen vaikutuksesta tulojen määrään. Suoramyynti nostaa huomattavasti tilan tuloja verrattuna teurastamolle myyntiin. Tukialueina oli verrattavina eteläisin AB-alue ja pohjoisin C4-alue. C4-tukialueella tuet ovat paljon suuremmat kuin ABtukialueella ja siksi C4-alueella sijaitseva tila saakin paljon paremman taloudellisen tuloksen.
Asiasanat: lammastalous, lammasstrategia, kannattavuus, kehittämiskeinot, lammaslaskuri