Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ohjaajien ja sosiaaliohjaajien näkemyksiä
omaohjaajuudesta Helsingin vastaanottokeskuksessa. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä
mitä omaohjaajuus on turvapaikanhakijoiden vastaanottotyössä ja millaisia ovat ne asiakkailla
ilmenevät erityistuen tarpeet, joita omaohjaajuudella pyritään tukemaan. Työn tavoitteena
oli lisäksi selvittää miten omaohjaajuutta voitaisiin kehittää jatkossa. Opinnäytetyötä
varten haastateltiin kahdeksaa Helsingin vastaanottokeskuksessa työskentelevää
ohjaajaa tai sosiaaliohjaajaa syksyn 2010 aikana. Kaikilla haastateltavilla oli viimeisen
vuoden aikana ollut omaohjaajuusuhde jonka ansiosta haastatelluilta saatiin ajan tasaista
tietoa omaohjaajuudesta. Haastattelujen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla,
jonka teemat muodostettiin tutkimuskysymyksistä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä
sekä kvantifioimalla aineistoa.
Tulosten mukaan omaohjaajuus Helsingin vastaanottokeskuksessa on yksilöllistä omaohjattavan
tarpeisiin perustuvaa tukea. Omaohjaajuuden ammatilliset käytänteet koostuvat
psykososiaalisesta sekä toiminnallisesta tukemisesta. Tuloksista nousi myös omaohjaustyötä
tekevien jaksamiseen liittyviä, niin kuormittavia kuin edistäviäkin asioita. Omaohjattavien
tarpeet liittyivät erityisesti psyykkisiin ongelmiin sekä asiakkaan tiettyyn elämän
vaiheeseen tai perhesuhteisiin. Omaohjaajuuden kehittämiskohteet liittyivät tiimityöskentelyyn,
perehdytykseen sekä koulutukseen.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että omaohjaajuus perustuu aina omaohjattavan
yksilöllisiin tarpeisiin, joiden mukaan tuen sisältö sekä myös omaohjaajan rooli määrittyy.
Työn kuormittavuus työntekijöille tulee tiedostaa myös omaohjaajuustyöskentelyssä.
Omaohjaajuutta tulisi kehittää moniammatillisen tiimityön sekä koulutuksen saroilla.
Asiasanat: turvapaikanhakija, ohjaus, omaohjaajuus
- - - - -
The aim of this study was to describe social instructors and counsellors views of personal counselling. Our aim was to produce information about what personal counselling was in a reception centre for asylum seekers and what kind of needs asylum seekers had when they needed special support. The purpose of this study was also to find out how personal counselling could be developed. Eight social instructors and counsellors were interviewed in autumn 2010 for this study. They had all worked as keyworkers to at least one client in the past year, which helped us to get up-to-date information about personal counselling. The data was collected by unstructured interviews, whose themes were based on the research questions. The data was analysed by content analysis and by quantifying. The results showed that personal counselling in Helsinki Reception Centre was based on
asylum seekers’ individual needs. Professional practice consisted of psychosocial and
functional support. The results also showed that there were some different issues that
could affect counsellors’ coping while working with their clients. The needs of the clients
concerned their psychological problems and specific life stage or family relationships.
Development areas in keyworking were related to teamwork, orientation and training.
According to these results personal counselling is always based on individual needs, on
the basis of which the content of support as well as a key worker’s role is defined. The
employees must be aware of the coping issues while working with their clients.
Development should be targeted at multi-professional teamwork and training.
Keywords: asylum seeker, counselling, keyworker
