Tiivistelmä:
Tämä opinnäytetyö käsittelee lonkan tekonivelleikatun potilaan mielipiteitä fysioterapeutilta saaduista kotiohjeista. Kotiohjeilla on merkittävä osuus potilaan toipumiselle lonkan tekonivelleikkauksesta, koska leikkauksen jälkeinen sairaalassaoloaika on huomattavasti lyhentynyt ja väestön ikääntymisen myötä tarve lonkan tekonivelleikkauksiin on jatkuvasti kasvanut.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lonkan tekonivelleikkauksesta toipuvan potilaan mielipiteitä fysioterapeuttisista kotiohjeista. Miten fysioterapeutilta saadut kotiohjeet olivat auttaneet selviytymiseen kotona, miten tekonivelleikkauksen jälkeinen kotiharjoittelu oli vaikuttanut leikkauksesta toipumiseen ja mitkä tiedot olivat leikkauspotilaalle merkityksellisiä? Tutkimuksen tietoperustassa käydään läpi lonkan toiminnallinen anatomia, taustaa lonkan tekonivelleikkaukseen ja lonkan tekonivelleikkaus sekä selvitetään lonkan tekonivelleikkaukseen liittyvän fysioterapian keskeisemmät menetelmät, joihin kuuluvat myös kirjalliset kotiohjeet. Tutkimusosuudessa keskitytään lonkkaleikatun potilaan haastatteluun.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Kohderyhmänä olivat kaksi kotona asuvaa potilasta, joille oli tehty lonkan tekonivelleikkaus. Aineisto analysoitiin induktiivisesti eli aineistolähtöisesti sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tulosten mukaan tekonivelleikkauksesta toipuvat potilaat olivat fysioterapeutilta saatujen kotiohjeiden mukaan selviytyneet kotona itsenäisesti, eivätkä tarvinneet kotona selviytymiseksi lisätietoja, avustusta eikä ohjausta. Tutkimuksesta selvisi, että potilaiden mielestä kotiohjeet täydentävät ja muistuttavat ohjausta, vaikka niitä käytetään kotiutumisen jälkeen vähän. Toisaalta tarve kirjallisille kotiohjeille kotona on edelleen olemassa. Jatkotutkimukselle ajankohtainen aihe olisi se, millaisia kuntoutumisen mahdollisuuksia potilaalla on lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen.
