Saadaanko Joba Core Trainerilla toteutetulla harjoittelulla aikaan muutoksia CP-vammaisen nuoren tasapainoon?
Liimatta, Jenny; Moisio, Mirjami; Sätilä, Outi (2011)
Liimatta, Jenny
Moisio, Mirjami
Sätilä, Outi
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112415389
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, jossa oli sekä määrällisiä että laadullisia piirteitä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapahtuuko Joba Core Trainer-harjoittelulla muutoksia kahden CP-vammaisen nuoren tasapainossa modifioidulla Bergin tasapainotestillä sekä Balance Master-laitteella mitattuna. Tarkastelun kohteena oli erityisesti mahdollisten muutosten siirtyminen osallistumisen tasolle nuorten arjessa. Interventiojakso toteutettiin keväällä 2011 yhteistyössä turkulaisen Lasten ja nuorten terapia-asema Sateenkaaren kanssa.
Viiden viikon pituinen interventiojakso toteutettiin Sateenkaaressa, minkä aikana nuoret harjoittelivat ohjatusti laitteella kaksi kertaa viikossa. Nuorten tasapainoa testattiin ennen ja jälkeen interventiojakson. Jokaisella interventiokerralla havainnoitiin ja videoitiin nuorten pukeutumista ennen ja jälkeen toteutetun harjoittelun. Jakson päätyttyä nuoria haastateltiin heidän kokemuksistaan harjoittelun mahdollisista aikaansaamista muutoksista.
Interventiojakson jälkeen henkilön 1 Bergin tasapainotestin tulos huononi kahdella pisteellä. Balance Master-laitteella tehtyjen testien tulokset olivat vaihtelevia. Pukeutumiseen kulunut aika lyheni viidellä interventiokerralla kahdeksasta. Tutkittava koki interventiojakson vaikuttaneen positiivisesti hänen kykyynsä säilyttää tasapaino erilaisissa arkielämän tilanteissa, kuten portaissa kävelemisessä.
Henkilöllä 2 Bergin tasapainotestin tulos parani 12 pisteellä alkumittauksiin verrattuna. Balance Master-laitteella tehtyjen testien tulokset vaihtelivat. Pukeutumiseen kulunut aika piteni kaikilla paitsi viimeisellä interventiokerralla. Toisaalta jakson loppupuolella henkilön ei tarvinnut ottaa niin paljon tukea pukeutumisen aikana. Tutkittavan mielestä interventiojakso helpotti hänen liikkumistaan esimerkiksi väkijoukon keskellä. Hän koki harjoittelun vaikuttaneen positiivisesti tasapainoonsa ja haluaisi jatkossakin harjoitella laitteella.
Interventiojakson jälkeen oli havaittavissa muutoksia nuorten tasapainossa ja heidän subjektiivisessa arviossaan omasta liikkumisestaan. Tämän tapaustutkimuksen perusteella ei voida yleistää tuloksia, vaan tarvittaisiin tarkempia tutkimuksia suuremmilla koeryhmillä.
Viiden viikon pituinen interventiojakso toteutettiin Sateenkaaressa, minkä aikana nuoret harjoittelivat ohjatusti laitteella kaksi kertaa viikossa. Nuorten tasapainoa testattiin ennen ja jälkeen interventiojakson. Jokaisella interventiokerralla havainnoitiin ja videoitiin nuorten pukeutumista ennen ja jälkeen toteutetun harjoittelun. Jakson päätyttyä nuoria haastateltiin heidän kokemuksistaan harjoittelun mahdollisista aikaansaamista muutoksista.
Interventiojakson jälkeen henkilön 1 Bergin tasapainotestin tulos huononi kahdella pisteellä. Balance Master-laitteella tehtyjen testien tulokset olivat vaihtelevia. Pukeutumiseen kulunut aika lyheni viidellä interventiokerralla kahdeksasta. Tutkittava koki interventiojakson vaikuttaneen positiivisesti hänen kykyynsä säilyttää tasapaino erilaisissa arkielämän tilanteissa, kuten portaissa kävelemisessä.
Henkilöllä 2 Bergin tasapainotestin tulos parani 12 pisteellä alkumittauksiin verrattuna. Balance Master-laitteella tehtyjen testien tulokset vaihtelivat. Pukeutumiseen kulunut aika piteni kaikilla paitsi viimeisellä interventiokerralla. Toisaalta jakson loppupuolella henkilön ei tarvinnut ottaa niin paljon tukea pukeutumisen aikana. Tutkittavan mielestä interventiojakso helpotti hänen liikkumistaan esimerkiksi väkijoukon keskellä. Hän koki harjoittelun vaikuttaneen positiivisesti tasapainoonsa ja haluaisi jatkossakin harjoitella laitteella.
Interventiojakson jälkeen oli havaittavissa muutoksia nuorten tasapainossa ja heidän subjektiivisessa arviossaan omasta liikkumisestaan. Tämän tapaustutkimuksen perusteella ei voida yleistää tuloksia, vaan tarvittaisiin tarkempia tutkimuksia suuremmilla koeryhmillä.