"Sata kertaa sairaalassa" : kädentaitojen merkityksestä mielenterveyskuntoutujanuorelle
Hiekkanen, Lilli (2011)
Hiekkanen, Lilli
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201251621
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201251621
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia kädentaitojen tuottamia hyötyjä ja merkitystä osana nuoren mielenterveyskuntoutujan kuntoutumista. Tavoitteena oli myös selvittää, millaista erityisosaamista tämän asiakasryhmän ohjaaminen sosionomilta (amk) vaatii sekä mitä tulee ottaa huomioon ryhmää ohjatessa. Opinnäytetyöni on laadullinen ja siinä on toimintatutkimuksellisia piirteitä. Toteutin työn toiminnallisen osuuden Sopimusvuori ry:n Askel-kurssilla ohjaten Kädentaito-ryhmää keväällä 2011. Ryhmä toimi sosiokulttuurisen innostamisen periaatteen pohjalta. Sen tarkoitus oli herätellä nuorten olemassa olleita, mutta sillä hetkellä taustalle jääneitä kädentaitoharrastuksia, opettaa uutta sekä innostaa uusien asioiden pariin.
Opinnäytetyön aineisto koostui Kädentaito-ryhmän aikana kootuista palautteista sekä muutaman ryhmäläisen päiväkirjoista. Lisäksi havainnoin ryhmän jäseniä sen toiminnan aikana sekä tavallisen arjen keskellä, kirjaten havaintojani päiväkirjaan. ¬Tutkimukseeni osallistui viisi 20-29-vuotiasta nuorta naista. Heidän historiansa Askel-kurssilaisina olivat hyvin vaihtelevia. Myös heidän problematiikkansa ja taustansa erosivat kovasti toisistaan, vaikka samankaltaisuuksiakin oli mahdollista löytää. Tyttöjä yhdisti kuitenkin vahvasti se, että jokainen oli aiemmin harrastanut jonkinlaisia kädentaitoja sekä jokaisella oli erityinen kiinnostus aihetta kohtaan.
Loppuarvioinnin ja omien havaintojeni perusteella voin todeta, että ryhmän olemassaololla oli osallistujille sekä henkilökohtaista, että yhteisöllistä merkitystä. Se antoi kullekin osallistujalle voimavaroja arkeen. Ryhmä auttoi myös konkreettisesti kuntoutumisessa, kun osallistujat saivat onnistumisen kokemuksia, löysivät itsestään keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä sekä kasvattivat ryhmätyötaitojaan. Oma roolini ohjaajana ja innostajana muotoutui niin, että toimin tälle tyttöryhmälle eräänlaisena ”isosiskona”. Opin paljon itsestäni ja ohjaajuudesta, mutta ennen kaikkea sain kokonaisvaltaisen käsityksen ryhmäprosessista ja sen vaatimista asioista. Koko prosessi oli niin ryhmälle kuin ohjaajallekin ainutlaatuinen, herkkä ja voimauttava kokemus, joka myös eheytti ja rohkaisi arjen keskellä.
Opinnäytetyön aineisto koostui Kädentaito-ryhmän aikana kootuista palautteista sekä muutaman ryhmäläisen päiväkirjoista. Lisäksi havainnoin ryhmän jäseniä sen toiminnan aikana sekä tavallisen arjen keskellä, kirjaten havaintojani päiväkirjaan. ¬Tutkimukseeni osallistui viisi 20-29-vuotiasta nuorta naista. Heidän historiansa Askel-kurssilaisina olivat hyvin vaihtelevia. Myös heidän problematiikkansa ja taustansa erosivat kovasti toisistaan, vaikka samankaltaisuuksiakin oli mahdollista löytää. Tyttöjä yhdisti kuitenkin vahvasti se, että jokainen oli aiemmin harrastanut jonkinlaisia kädentaitoja sekä jokaisella oli erityinen kiinnostus aihetta kohtaan.
Loppuarvioinnin ja omien havaintojeni perusteella voin todeta, että ryhmän olemassaololla oli osallistujille sekä henkilökohtaista, että yhteisöllistä merkitystä. Se antoi kullekin osallistujalle voimavaroja arkeen. Ryhmä auttoi myös konkreettisesti kuntoutumisessa, kun osallistujat saivat onnistumisen kokemuksia, löysivät itsestään keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä sekä kasvattivat ryhmätyötaitojaan. Oma roolini ohjaajana ja innostajana muotoutui niin, että toimin tälle tyttöryhmälle eräänlaisena ”isosiskona”. Opin paljon itsestäni ja ohjaajuudesta, mutta ennen kaikkea sain kokonaisvaltaisen käsityksen ryhmäprosessista ja sen vaatimista asioista. Koko prosessi oli niin ryhmälle kuin ohjaajallekin ainutlaatuinen, herkkä ja voimauttava kokemus, joka myös eheytti ja rohkaisi arjen keskellä.