Raskaudenaikainen ravitsemus ja ravitsemusneuvonta äitiysneuvoloissa
Aalto, Tiia (2012)
Aalto, Tiia
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202142195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202142195
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää raskauden vaikutusta naisten ravitsemukseen ja sitä, millaisia muutoksia raskaus aiheutti naisten ravitsemuksessa. Tarkoituksena oli myös selvittää odottavien äitien mielipiteitä äitiysneuvoloiden ravitsemusneuvonnasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa terveydenhuollon ammattihenkilöille raskaudenaikaisesta ravitsemuksesta, jotta äitiysneuvoloiden ravitsemusneuvontaa voidaan arvioida ja kehittää. Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä oli kvantitatiivinen ja tutkimuksen kohderyhmä raskaana olevat naiset, joiden näkökulmasta tutkimus toteutettiin. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla JIK ky:n äitiysneuvoloista terveydenhoitajien avustuksella.
Tutkimustulosten mukaan ruoka-aineallergioita (9,2 %, n=6) ja erikoisruokavalioita (13,8 %, n=9) oli vähän tutkittavien keskuudessa eikä ravitsemusterapeutin palveluita ollut tarvittu. Ruokavalion terveellisyyteen sekä vitamiinien ja hivenaineiden saantiin kiinnitettiin enemmän huomiota raskausaikana vauvan terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Ruokaan kohdistuvia mielihaluja esiintyi reilulla puolella (55,4 %, n=36) tutkittavista. Raskausaikana herkuteltiin saman verran tai jopa enemmän kuin ennen raskautta, pari kertaa viikossa tai useammin. Raskauspahoinvointi oli yleisin (72,3 %, n=47) fysiologinen vaiva, mutta ruokavaliomuutoksia ei useinkaan sen takia tehty. Ummetus oli hieman harvinaisempaa (44,6 %, n=29) ja närästys puolestaan melko yleistä (66,2 %, n=43). Ruokavaliomuutoksiin ei näidenkään vaivojen vuoksi juuri ryhdytty. Äitiysneuvoloiden ravitsemusneuvontaan oltiin kaikilta osin hyvin tyytyväisiä eikä sen kehittämisestä monikaan (76,9 %, n=50) tuonut ajatuksiaan esiin. Pääasiassa ravitsemusneuvontaa ehdotettiin lisättävän tavalla tai toisella.
Jatkotutkimuksia voisi tehdä äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien mielipiteistä antamastaan ravitsemusneuvonnasta sekä siitä, miten tehostettu ravitsemusneuvonta vaikuttaa raskauteen ja siitä toipumiseen sekä vauvan hyvinvointiin. Ravitsemusneuvonnan mukaan ottamista perhevalmennukseen voisi myös tutkia perheiden ja ammattilaisten näkökulmasta.
Tutkimustulosten mukaan ruoka-aineallergioita (9,2 %, n=6) ja erikoisruokavalioita (13,8 %, n=9) oli vähän tutkittavien keskuudessa eikä ravitsemusterapeutin palveluita ollut tarvittu. Ruokavalion terveellisyyteen sekä vitamiinien ja hivenaineiden saantiin kiinnitettiin enemmän huomiota raskausaikana vauvan terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Ruokaan kohdistuvia mielihaluja esiintyi reilulla puolella (55,4 %, n=36) tutkittavista. Raskausaikana herkuteltiin saman verran tai jopa enemmän kuin ennen raskautta, pari kertaa viikossa tai useammin. Raskauspahoinvointi oli yleisin (72,3 %, n=47) fysiologinen vaiva, mutta ruokavaliomuutoksia ei useinkaan sen takia tehty. Ummetus oli hieman harvinaisempaa (44,6 %, n=29) ja närästys puolestaan melko yleistä (66,2 %, n=43). Ruokavaliomuutoksiin ei näidenkään vaivojen vuoksi juuri ryhdytty. Äitiysneuvoloiden ravitsemusneuvontaan oltiin kaikilta osin hyvin tyytyväisiä eikä sen kehittämisestä monikaan (76,9 %, n=50) tuonut ajatuksiaan esiin. Pääasiassa ravitsemusneuvontaa ehdotettiin lisättävän tavalla tai toisella.
Jatkotutkimuksia voisi tehdä äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien mielipiteistä antamastaan ravitsemusneuvonnasta sekä siitä, miten tehostettu ravitsemusneuvonta vaikuttaa raskauteen ja siitä toipumiseen sekä vauvan hyvinvointiin. Ravitsemusneuvonnan mukaan ottamista perhevalmennukseen voisi myös tutkia perheiden ja ammattilaisten näkökulmasta.