Pelko ja katsoja : pelon tietoinen herättäminen teatterissa
Kaukonen, Ida-Emilia (2012)
Kaukonen, Ida-Emilia
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204124359
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204124359
Tiivistelmä
Kirjallinen opinnäytetyöni kertoo pelon tarkoituksellisesta aikaansaamisesta katsojassa. Työn alue on rajattu koskemaan niitä asioita, jotka tekijän on otettava huomioon katsojan kannalta voimakkaita ahdistuksen kokemuksia tavoitellessaan. Esitän tapoja aiheuttaa pelkoa sekä keinoja minimoida mahdolliset riskit.
Perustelen esittämiäni väitteitä sillä, kuinka katsoja reagoi erilaisiin asioihin ja mistä tällaiset reaktiot johtuvat. Argumenttieni tukena ovat erityisesti Lontoon yliopiston psykiatrian emeritus-professori Isaac M. Marksin ajatukset sekä filosofian maisteri ja teatteriohjaaja Raija Mäkelä-Eskolan tunneresonanssitutkimuksen tulokset.
Painotan työssäni eritoten sellaisia esityksiä, joissa pelkoa herätetään mahdollisimman lähellä katsojaa ja joissa katsojaan kohdistuva henkinen tai fyysinen kontakti on henkilökohtaista. Näin ollen esitysnäkökulma on rajattu selkeämmin nykyteatterin piiriin.
Avaan aluksi käsitteistön ja selitän pelon, ahdistuksen, jännityksen ja aversion eroja. Käsitteitä seuraava luku sisältää pohdintaa sellaisista esityksen elementeistä, joiden avulla katsoja saadaan pelkäämään teatterin keinoin. Lopuksi käytän konkreettisena esimerkkinä keväällä 2011 ensi-iltansa saanutta En saa henkeä – ohjaustyötäni, jossa katsoja kulki huoneistosokkelon ja koki reitin varrella erilaisia pelkoa, jännitystä tai ahdistusta aiheuttavia hetkiä.
Tutkielman tulos on, että pelkokokemukset voivat olla esitystilanteessa katsojalle hyvinkin nautinnollisia ja puhdistavia ja että pelkojen kirjon laajuuden vuoksi vain mielikuvitus on tekijän rajana – kunhan riskit on minimoitu.
Perustelen esittämiäni väitteitä sillä, kuinka katsoja reagoi erilaisiin asioihin ja mistä tällaiset reaktiot johtuvat. Argumenttieni tukena ovat erityisesti Lontoon yliopiston psykiatrian emeritus-professori Isaac M. Marksin ajatukset sekä filosofian maisteri ja teatteriohjaaja Raija Mäkelä-Eskolan tunneresonanssitutkimuksen tulokset.
Painotan työssäni eritoten sellaisia esityksiä, joissa pelkoa herätetään mahdollisimman lähellä katsojaa ja joissa katsojaan kohdistuva henkinen tai fyysinen kontakti on henkilökohtaista. Näin ollen esitysnäkökulma on rajattu selkeämmin nykyteatterin piiriin.
Avaan aluksi käsitteistön ja selitän pelon, ahdistuksen, jännityksen ja aversion eroja. Käsitteitä seuraava luku sisältää pohdintaa sellaisista esityksen elementeistä, joiden avulla katsoja saadaan pelkäämään teatterin keinoin. Lopuksi käytän konkreettisena esimerkkinä keväällä 2011 ensi-iltansa saanutta En saa henkeä – ohjaustyötäni, jossa katsoja kulki huoneistosokkelon ja koki reitin varrella erilaisia pelkoa, jännitystä tai ahdistusta aiheuttavia hetkiä.
Tutkielman tulos on, että pelkokokemukset voivat olla esitystilanteessa katsojalle hyvinkin nautinnollisia ja puhdistavia ja että pelkojen kirjon laajuuden vuoksi vain mielikuvitus on tekijän rajana – kunhan riskit on minimoitu.