Larpaten kohti roolia : minilarpit roolin tavoittamisen tukena
Pitkänen, Jori (2012)
Pitkänen, Jori
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204164476
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204164476
Tiivistelmä
Liveroolipelaaminen on improvisoitua tarinankerrontaa etukäteen sovituissa rooleissa. Sitä sovelletaan mm. yrityskoulutuksissa, opetuksessa, sotilaskoulutuksessa ja sen sovelluksia on nähty myös teatterissa. Teatterissa on myös sovellettu liveroolipelejä osana esitystä sekä esityksen käsikirjoituksen rakentamisessa. Tässä opinnäytteessä tutkitaan, miten niitä voitaisiin käyttää osana näytelmän ohjaamista, roolin rakentamisessa. Työ tehtiin näytelmän Elämä ohjaamisen yhteydessä. Opinnäytetyön tavoite onkin kehittää roolin rakentamista tukeva menetelmä.
Työn teoreettinen viitekehys rakentuu liveroolipelitutkimuksen ja draamatutkimuksen varaan. Sen lisäksi työssä otetaan huomioon kirjoittajan oma kokemus roolipelitutkijana ja -kouluttajana. Liveroolipelaamisen yksi suurimmista vahvuuksista menetelmänä on immersio – se, miten pelaaja uppoutuu rooliinsa ja ”ajattelee roolinsa aivoilla”. Immersion käyttäminen hyväksi ohjaamisessa ja opetuksessa vaatii ohjaajalta tilanteiden purkua ja käsittelyä. Menetelmä, joka tässä opinnäytetyössä kehitettiin, perustui näyttelijöiden roolin rakentamiseen. Ensin hahmoteltiin paperille roolia, sitten otettiin rooli ja esiteltiin se, ja sen jälkeen tutkittiin roolien toimimista ja vuorovaikutusta minilarpeissa. Minilarpit purettiin ja niistä tuli ohjaustilanteita, ja niistä löydetyt hahmot vietiin näytelmätekstin sisään.
Menetelmän toimivuutta testattiin, ja menetelmää kehitettiin edelleen näyttelijöiden haastattelujen ja omien havaintojeni perusteella. Opinnäytetyöni tuloksena on lupaava menetelmä roolin rakentamiseen, jota haluaisin jatkossakin testata ja kehittää. Toivottavasti tämän opinnäytetyön kautta joku muukin ohjaaja löytää menetelmän ja kehittää sitä edelleen. Työ voi hyvin toimia pohjana sekä jatkotutkimuksille että jatkosovelluksille menetelmästä.
Työn teoreettinen viitekehys rakentuu liveroolipelitutkimuksen ja draamatutkimuksen varaan. Sen lisäksi työssä otetaan huomioon kirjoittajan oma kokemus roolipelitutkijana ja -kouluttajana. Liveroolipelaamisen yksi suurimmista vahvuuksista menetelmänä on immersio – se, miten pelaaja uppoutuu rooliinsa ja ”ajattelee roolinsa aivoilla”. Immersion käyttäminen hyväksi ohjaamisessa ja opetuksessa vaatii ohjaajalta tilanteiden purkua ja käsittelyä. Menetelmä, joka tässä opinnäytetyössä kehitettiin, perustui näyttelijöiden roolin rakentamiseen. Ensin hahmoteltiin paperille roolia, sitten otettiin rooli ja esiteltiin se, ja sen jälkeen tutkittiin roolien toimimista ja vuorovaikutusta minilarpeissa. Minilarpit purettiin ja niistä tuli ohjaustilanteita, ja niistä löydetyt hahmot vietiin näytelmätekstin sisään.
Menetelmän toimivuutta testattiin, ja menetelmää kehitettiin edelleen näyttelijöiden haastattelujen ja omien havaintojeni perusteella. Opinnäytetyöni tuloksena on lupaava menetelmä roolin rakentamiseen, jota haluaisin jatkossakin testata ja kehittää. Toivottavasti tämän opinnäytetyön kautta joku muukin ohjaaja löytää menetelmän ja kehittää sitä edelleen. Työ voi hyvin toimia pohjana sekä jatkotutkimuksille että jatkosovelluksille menetelmästä.