Lisälämmöneristyksen suunnittelu lämpökuvauksen ja rakennusfysikaalisten menetelmien avulla
Korhonen, Antti (2012)
Korhonen, Antti
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204275344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204275344
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kohteena on vuonna 1962 valmistunut liike-asuinrakennus, joka on nykyään kokonaan asuinkäytössä. Rakennuksen ulkovaipan heikkoa lämmöneristyskykyä aiotaan parantaa rakennuksen ulkopuolisella lisäeristyksellä. Lisäeristäminen parantaa myös asuinmukavuutta parempien pintalämpötilojen ja vedontunteen vähenemisen myötä.
Lämpökamerakuvista laskettuja lämpötilaindeksejä vertailtiin asumisterveysohjeessa määriteltyihin raja-arvoihin. Muutamia paikkoja havaittiin, jossa asumisterveysohjeen välttävä taso ei täyttynyt. Lämpökamerakuvauksen yhteydessä suoritetussa sisäilman kosteuspitoisuuden mittauksessa saatiin määriteltyä kastepistelämpötilaksi 0 °C.
Vertailussa tutkittiin materiaalien lämmöneristyskykyä ja materiaalikustannuksia. Lisäksi tutkittiin niiden kosteusteknistä käyttäytymistä seinärakenteessa erilaisilla materiaalikokoonpanoilla. Vertailuun valitut materiaalit toimivat diffuusiotarkastelussa moitteettomasti. Laskelmissa havaittiin vanhan rakenteen olevan kaikkein kondensaatioaltein.
Lisäeristämisellä pystytään pienentämään seinärakenteen lämmönhukkaa noin kolmannekseen. Purueristeen säilyttämistä puoltaa lämpökuvaus, jossa purueriste todettiin hyväkuntoiseksi. Rakenteiden toiminnan kannalta lisäeristeenä kannattaa käyttää hygroskooppista eristettä, jolloin myös uusi eriste sietää hyvin kosteutta. Kattosaneerauksen välttämiseksi on eristepaksuutta päätettäessä huomioitava räystäspituuden riittävyys.
Lämpökamerakuvista laskettuja lämpötilaindeksejä vertailtiin asumisterveysohjeessa määriteltyihin raja-arvoihin. Muutamia paikkoja havaittiin, jossa asumisterveysohjeen välttävä taso ei täyttynyt. Lämpökamerakuvauksen yhteydessä suoritetussa sisäilman kosteuspitoisuuden mittauksessa saatiin määriteltyä kastepistelämpötilaksi 0 °C.
Vertailussa tutkittiin materiaalien lämmöneristyskykyä ja materiaalikustannuksia. Lisäksi tutkittiin niiden kosteusteknistä käyttäytymistä seinärakenteessa erilaisilla materiaalikokoonpanoilla. Vertailuun valitut materiaalit toimivat diffuusiotarkastelussa moitteettomasti. Laskelmissa havaittiin vanhan rakenteen olevan kaikkein kondensaatioaltein.
Lisäeristämisellä pystytään pienentämään seinärakenteen lämmönhukkaa noin kolmannekseen. Purueristeen säilyttämistä puoltaa lämpökuvaus, jossa purueriste todettiin hyväkuntoiseksi. Rakenteiden toiminnan kannalta lisäeristeenä kannattaa käyttää hygroskooppista eristettä, jolloin myös uusi eriste sietää hyvin kosteutta. Kattosaneerauksen välttämiseksi on eristepaksuutta päätettäessä huomioitava räystäspituuden riittävyys.