”Hei, hei, hei, tytöt lavan vei” : teatteri-ilmaisua tyttöryhmässä
Sysser, Anna Sofia (2012)
Sysser, Anna Sofia
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087018
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205087018
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee tyttöjen teatteri-ilmaisun harrastamista. Lähdeteosten lisäksi käytän
havainnollistavana esimerkkinä Tyttöjen teatteri -nimistä 12–15 -vuotiaiden tyttöjen harrastajateatteriryhmää, jonka ohjaajana toimin luokkatoverini Vilma Salmen kanssa. Ryhmä
järjestettiin Turun ammattikorkeakoulun koordinoiman MIMO - Moving In! Moving On! -hankkeen alla, yhteistyössä Turun Tyttöjen Talon kanssa. Ryhmän toiminta käynnistyi keväällä
2011 ja päättyi joulukuussa 2011 esitykseen. Esityksen materiaali tuotettiin yhdessä tyttöjen kanssa. Ohjaajina työstimme käsikirjoituksen tyttöjen luomien hahmojen pohjalta.
Pyrin löytämään yhtäläisyyksiä teatteri-ilmaisun ja sukupuolisensitiivisen työotteen välillä molempien työtapojen arvojen ja tavoitteiden kautta. Käsittelen myös, mitä yhteisiä piirteitä lähestymistavoissa on ohjaajan kannalta. Sukupuolisensitiivisessä työotteessa pyritään ottamaan sukupuoli huomioon ja tarkastelemaan sitä. Aiheen käsittely on tärkeää, sillä työote on suhteellisen uusi nuorisotyössä, eikä siitä ole tutkittua tietoa teatteriharrastuksen
yhteydessä.
Tyttöjen teatteria esittelen aluksi sen konseptin, toiminnan ja harjoitusprosessin kautta. Käsittelen myös toteutunutta esitystä. Tämän jälkeen keskityn tyttöjen omakohtaisesti
tuottamaan materiaaliin; heidän luomiinsa hahmoihin ja aiheisiin. Esittelen, miten hahmot luotiin ja miten osallistujat vaikuttivat prosessiin. Lopuksi esittelen tyttöjen omia näkemyksiä koko prosessista. Työssä esittelen, millaisia erityispiirteitä kyseisessä tyttöjen teatteriryhmässä oli ja mitä ohjaajan oli huomioitava. Ryhmän aineistoon pohjaava osa tutkielmastani on luonteeltaan
kvalitatiivista.
Tutkielmasta nousevien yhtäläisyyksien valossa totean, että sukupuolisensitiivinen työote sopii käytettäväksi teatteri-ilmaisuryhmiä ohjattaessa. Yhtä lailla teatteri-ilmaisullisia harjoituksia voi mielestäni hyödyntää sukupuolisensitiivisessä työskentelyssä. Lopuksi kerron hiukan Tyttöjen teatterin jatkosta.
havainnollistavana esimerkkinä Tyttöjen teatteri -nimistä 12–15 -vuotiaiden tyttöjen harrastajateatteriryhmää, jonka ohjaajana toimin luokkatoverini Vilma Salmen kanssa. Ryhmä
järjestettiin Turun ammattikorkeakoulun koordinoiman MIMO - Moving In! Moving On! -hankkeen alla, yhteistyössä Turun Tyttöjen Talon kanssa. Ryhmän toiminta käynnistyi keväällä
2011 ja päättyi joulukuussa 2011 esitykseen. Esityksen materiaali tuotettiin yhdessä tyttöjen kanssa. Ohjaajina työstimme käsikirjoituksen tyttöjen luomien hahmojen pohjalta.
Pyrin löytämään yhtäläisyyksiä teatteri-ilmaisun ja sukupuolisensitiivisen työotteen välillä molempien työtapojen arvojen ja tavoitteiden kautta. Käsittelen myös, mitä yhteisiä piirteitä lähestymistavoissa on ohjaajan kannalta. Sukupuolisensitiivisessä työotteessa pyritään ottamaan sukupuoli huomioon ja tarkastelemaan sitä. Aiheen käsittely on tärkeää, sillä työote on suhteellisen uusi nuorisotyössä, eikä siitä ole tutkittua tietoa teatteriharrastuksen
yhteydessä.
Tyttöjen teatteria esittelen aluksi sen konseptin, toiminnan ja harjoitusprosessin kautta. Käsittelen myös toteutunutta esitystä. Tämän jälkeen keskityn tyttöjen omakohtaisesti
tuottamaan materiaaliin; heidän luomiinsa hahmoihin ja aiheisiin. Esittelen, miten hahmot luotiin ja miten osallistujat vaikuttivat prosessiin. Lopuksi esittelen tyttöjen omia näkemyksiä koko prosessista. Työssä esittelen, millaisia erityispiirteitä kyseisessä tyttöjen teatteriryhmässä oli ja mitä ohjaajan oli huomioitava. Ryhmän aineistoon pohjaava osa tutkielmastani on luonteeltaan
kvalitatiivista.
Tutkielmasta nousevien yhtäläisyyksien valossa totean, että sukupuolisensitiivinen työote sopii käytettäväksi teatteri-ilmaisuryhmiä ohjattaessa. Yhtä lailla teatteri-ilmaisullisia harjoituksia voi mielestäni hyödyntää sukupuolisensitiivisessä työskentelyssä. Lopuksi kerron hiukan Tyttöjen teatterin jatkosta.