Merkityksellisen leikin mahdollistaminen vastaanottokeskusten lastenryhmissä : Työvälineitä vapaaehtoisille
Kantola, Tiia; Saarijoki, Kristiina (2012)
Kantola, Tiia
Saarijoki, Kristiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107527
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107527
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kuvataan kehittämistoimintaa, jonka tarkoituksena oli turvapaikanhakijalasten merkityksellisen leikin mahdollistaminen vastaanottokeskuksissa toimivissa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisten ylläpitämissä lastenryhmissä. Kehittämistoiminta kohdistettiin Punavuoren toimipisteessä toimivaan lastenryhmään. Tavoitteena oli kehittää lastenryhmän toimintaa ja ympäristöä yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa sekä tukea vapaaehtoisia lastenryhmän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Kehittämistoiminta eteni toimintatutkimuksen piirteitä omaavana. Vahvana teoreettisena pohjana toimi Person – Environment – Occupation (PEO) Malli sekä Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden viitekehys. Lisäteoriana toimivat Leikkimielisyyden malli sekä lasten leikkitaitojen kehitys. Kehittämistoiminta aloitettiin alkutilanteen selvittämisellä. Aineisto kerättiin havainnoimalla lastenryhmän toimintaa, haastattelemalla vapaaehtoisia ja vastaanottokeskuksen henkilökunnan jäsentä sekä tarkastelemalla vapaaehtoisten suljetun foorumin dokumentteja. Tuloksista ilmeni, että leikin osuus lastenryhmän toiminnassa on pieni. Tähän vaikuttivat monet eri tekijät. Tuloksiin perustuvaa kehittämistä toteutettiin kolmella lastenryhmäkerralla. Kehittäminen kohdennettiin kaikkiin PEO-mallin osatekijöihin mahdollistaen näin merkityksellisen leikin toteutumista.
Kehittämistoiminnan tuotoksena lasten leikkimahdollisuudet ja leikki lisääntyivät. Lastenryhmään rakennettiin struktuuri, joka tuki sekä lasten että vapaaehtoisten osallistumista toimintaan. Struktuuriin rakennettiin tilaa erilaisille leikeille. Vastaanottokeskusten lastenryhmien vapaaehtoisille järjestettiin koulutus, jossa esiteltiin kehittämistoimintaa kokonaisuudessaan. Kehittämistoiminnan tuotoksena valmistettiin Leikkivinkit-materiaali, joka sisälsi erilaisia työvälineitä vapaaehtoisille lastenryhmän suunnitteluun ja toteutukseen.
Kehittämistoiminnassa näyttäytyi toimintaterapian konsultoiva rooli. Kehittämistoiminta toi selkeästi esiin toimintaterapian mahdollisuudet vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä. Sekä vastaanottokeskusten lapset, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset että toimintaterapeuttiopiskelijat hyötyisivät yhteistyön jatkamisesta.
Kehittämistoiminta eteni toimintatutkimuksen piirteitä omaavana. Vahvana teoreettisena pohjana toimi Person – Environment – Occupation (PEO) Malli sekä Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden viitekehys. Lisäteoriana toimivat Leikkimielisyyden malli sekä lasten leikkitaitojen kehitys. Kehittämistoiminta aloitettiin alkutilanteen selvittämisellä. Aineisto kerättiin havainnoimalla lastenryhmän toimintaa, haastattelemalla vapaaehtoisia ja vastaanottokeskuksen henkilökunnan jäsentä sekä tarkastelemalla vapaaehtoisten suljetun foorumin dokumentteja. Tuloksista ilmeni, että leikin osuus lastenryhmän toiminnassa on pieni. Tähän vaikuttivat monet eri tekijät. Tuloksiin perustuvaa kehittämistä toteutettiin kolmella lastenryhmäkerralla. Kehittäminen kohdennettiin kaikkiin PEO-mallin osatekijöihin mahdollistaen näin merkityksellisen leikin toteutumista.
Kehittämistoiminnan tuotoksena lasten leikkimahdollisuudet ja leikki lisääntyivät. Lastenryhmään rakennettiin struktuuri, joka tuki sekä lasten että vapaaehtoisten osallistumista toimintaan. Struktuuriin rakennettiin tilaa erilaisille leikeille. Vastaanottokeskusten lastenryhmien vapaaehtoisille järjestettiin koulutus, jossa esiteltiin kehittämistoimintaa kokonaisuudessaan. Kehittämistoiminnan tuotoksena valmistettiin Leikkivinkit-materiaali, joka sisälsi erilaisia työvälineitä vapaaehtoisille lastenryhmän suunnitteluun ja toteutukseen.
Kehittämistoiminnassa näyttäytyi toimintaterapian konsultoiva rooli. Kehittämistoiminta toi selkeästi esiin toimintaterapian mahdollisuudet vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä. Sekä vastaanottokeskusten lapset, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset että toimintaterapeuttiopiskelijat hyötyisivät yhteistyön jatkamisesta.