Sosiaali- ja terveysjärjestöt 2020 : kumppanuutta vai kilpailutusta?
Katajisto, Marjo (2012)
Katajisto, Marjo
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205218952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205218952
Tiivistelmä
Tutkimus selvittää, miten sosiaali- ja terveysjärjestöt voisivat tulevaisuudessa kehittää palvelutuotantoaan hyödyntämällä hankintalain sosiaalisia näkökulmia. Lisäksi selvitetään millaisia sopimuksellisuussuhteita kehittäminen edellyttää valtion, kuntien ja järjestöjen välille. Palveluiden vapaa liikkuvuus ja hankintalainsäädäntö ovat vaikuttaneet järjestöjen toimintaan sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella. Kehitys on vaikuttanut myös toimijoiden keskinäisiin suhteisiin.
Kyseessä on tapaustutkimus. Menetelmänä tapaustutkimusta voidaan kutsua tutkimusstrategiaksi, jossa yhdistyvät erilaiset menetelmät ja aineistot. Tavoitteena on tapauksen kokonaisvaltainen analyysi ja kuvaus. Tutkimusongelmaa lähestyttiin analysoimalla sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton strategioita. Lisäksi sosiaalisten näkökulmien mahdollisuutta ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia kartoitettiin delfoi-kyselyn avulla. Asiantuntijoina delfoi-paneelissa olivat edellä mainittujen organisaatioiden lisäksi valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajia. Neljän järjestön teemahaastattelun avulla syvennettiin kokemuksia palvelutuotantotehtävästä ja näkemyksiä tulevaisuudesta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat oikeudenmukaisuusteoria ja sopimuksen hallintaan liittyvät mallit.
Strategia-analyysi osoittaa, että järjestöihin kohdistuu erilaisia odotuksia. Toiminta hierarkkisen tai markkinaehtoisen mallin mukaan ei johda vastavuoroisuuteen, luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaan kumppanuuteen. Koska sosiaalisia näkökulmia voidaan kutsua myös sosiaalisiksi sopimuksiksi, niiden hyödyntäminen osana järjestöjen palvelutuotannon kehittämistä edellyttäisi osapuolten yhteisen tietopääoman kerryttämistä.
Tutkimus tuo esille, että sosiaali- ja terveysjärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa palveluntuottajina. Palveluiden laatu muodostuu järjestöjen arvolähtöisestä toiminnasta, jossa yhdistyvät yksilön tarpeisiin vastaaminen ja vahva yhteisöllisyys. Järjestöjen palvelun laatuun vaikuttaa myös rajoitettu voitonjako eli mahdollinen voitto käytetään toiminnan kehittämiseen ja asiakaslähtöisen palvelun kehittämiseen. Järjestöillä on erityisosaamista ja kykyä innovoida uusia palvelumuotoja.
Yhteiskunnalliset muutokset, nykyisiin hankintamenettelyihin kohdistuva kritiikki ja lainsäädännön kehittäminen näyttäisi mahdollistavan laajemmin sosiaalisten näkökulmien hyödyntämisen tulevaisuudessa. Jotta tähän päädyttäisiin, edellyttää se kuntien palvelustrategioiden yhteisöllistä valmistelua, sosiaalisiin näkökulmiin kohdistuvaa kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä järjestöjen osaamis- ja neuvontakeskuksen perustamista.
Tutkimus on tapaus yhden järjestösektorin palvelutuotannon tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Tutkimus avaa näkökulmia laajemmin analysoida eri järjestösektoreiden vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksesta nousee esille haasteita alan koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamiseen kohti kumppanuuksien ja palvelutuotannon johtamista.
Työelämälähtöisen opinnäytetyön tilaajana on Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry.
Kyseessä on tapaustutkimus. Menetelmänä tapaustutkimusta voidaan kutsua tutkimusstrategiaksi, jossa yhdistyvät erilaiset menetelmät ja aineistot. Tavoitteena on tapauksen kokonaisvaltainen analyysi ja kuvaus. Tutkimusongelmaa lähestyttiin analysoimalla sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton strategioita. Lisäksi sosiaalisten näkökulmien mahdollisuutta ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia kartoitettiin delfoi-kyselyn avulla. Asiantuntijoina delfoi-paneelissa olivat edellä mainittujen organisaatioiden lisäksi valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustajia. Neljän järjestön teemahaastattelun avulla syvennettiin kokemuksia palvelutuotantotehtävästä ja näkemyksiä tulevaisuudesta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat oikeudenmukaisuusteoria ja sopimuksen hallintaan liittyvät mallit.
Strategia-analyysi osoittaa, että järjestöihin kohdistuu erilaisia odotuksia. Toiminta hierarkkisen tai markkinaehtoisen mallin mukaan ei johda vastavuoroisuuteen, luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaan kumppanuuteen. Koska sosiaalisia näkökulmia voidaan kutsua myös sosiaalisiksi sopimuksiksi, niiden hyödyntäminen osana järjestöjen palvelutuotannon kehittämistä edellyttäisi osapuolten yhteisen tietopääoman kerryttämistä.
Tutkimus tuo esille, että sosiaali- ja terveysjärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa palveluntuottajina. Palveluiden laatu muodostuu järjestöjen arvolähtöisestä toiminnasta, jossa yhdistyvät yksilön tarpeisiin vastaaminen ja vahva yhteisöllisyys. Järjestöjen palvelun laatuun vaikuttaa myös rajoitettu voitonjako eli mahdollinen voitto käytetään toiminnan kehittämiseen ja asiakaslähtöisen palvelun kehittämiseen. Järjestöillä on erityisosaamista ja kykyä innovoida uusia palvelumuotoja.
Yhteiskunnalliset muutokset, nykyisiin hankintamenettelyihin kohdistuva kritiikki ja lainsäädännön kehittäminen näyttäisi mahdollistavan laajemmin sosiaalisten näkökulmien hyödyntämisen tulevaisuudessa. Jotta tähän päädyttäisiin, edellyttää se kuntien palvelustrategioiden yhteisöllistä valmistelua, sosiaalisiin näkökulmiin kohdistuvaa kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä järjestöjen osaamis- ja neuvontakeskuksen perustamista.
Tutkimus on tapaus yhden järjestösektorin palvelutuotannon tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Tutkimus avaa näkökulmia laajemmin analysoida eri järjestösektoreiden vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksesta nousee esille haasteita alan koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamiseen kohti kumppanuuksien ja palvelutuotannon johtamista.
Työelämälähtöisen opinnäytetyön tilaajana on Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry.