P.P. Rubensin Omakuvan kopio : Taidehistoriallinen tutkimus, dokumentointi ja konservointi
Alaranta, Arttu (2012)
Alaranta, Arttu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229323
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229323
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on suomalais-venäläisen taiteilijan Wladimir Swertschkoffin (1821–1888) maalaaman P.P. Rubensin muotokuva, kopio Rubensin mukaan -teoksen dokumentointi konservointi ja restaurointi. Teos pyrittiin myös liittämään taidehistorialliseen kontekstiin käsittelemällä taiteilijan elämää sekä myös kopioiden roolia suomalaisessa taidekentässä 1800-luvulla. Tutkimuksen aikana muotokuvan kopio saatiin ajoitettua mahdollisesti vuosille 1844–1848 tai 1856–1857. Maalaus on kopio flaamilaisen barokkimaalarin Pieter Paul Rubensin (1577–1640) vuonna 1623 maalaamasta omakuvasta tai jostain sen ilmeisesti useammasta versiosta. Kopio saatiin Suomen taideyhdistyksen kokoelmiin vuon-na 1866 keisarillisena lahjoituksena ja nykyään se on osa Ateneumin kokoelmia. Teos kärsi vakavista kankaan rakenteellisista ongelmista ja opinnäytetyön tavoitteena oli sen säilyvyyden turvaaminen, rakenteen vakauttaminen ja visuaalisen yhtenäisyyden palauttaminen.
Ennen konservoinnin aloittamista maalauksesta otettiin erilaisia analyyttisiä valokuvia. Maalauksen vauriot ja materiaalit pyrittiin kartoittamaan silmämääräisesti, minkä lisäksi teoksen rakenteellisten osien materiaaleja tarkasteltiin myös XRF- ja FTIR-analyysein, kuiduntunnistustestein sekä poikkileikkausnäytteiden mikroskopoinnin avulla. Tieteelliset analyysit teki Ateneumin taidemuseon erikoistutkija Seppo Hornytzkyj.
Vauriokartoituksen pohjalta maalaukselle laadittiin konservointisuunnitelma, johon sille tehdyt toimenpiteet perustuivat. Suurimmat teokselle tehdyt konservointitoimenpiteet liittyivät sen pahasti hapettuneen ja jäykistyneen maalauskankaan rakenteellisiin ongelmiin. Kankaan reiät ja repeämät paikattiin Paraloid B72:lla, deformaatiot suoristettiin ja koko kangas vuorattiin polyesterikankaalla käyttäen BEVA 371 -kalvoa. Tämän lisäksi maalipinta puhdistettiin liasta ja kellastuneesta lakasta. Maalauksen kuva-alan melko suuret puutosalueet kitattiin Mowiol 4-88:n ja Vinnapas EP1:n seoksella 1:1 ja liidulla. Imitoiviin restaurointimaalauksiin käytettiin Kremerin restaurointimaaleja Laropal A81:ssä ja lakkaus tehtiin Regalrez 1094:llä.
Ennen konservoinnin aloittamista maalauksesta otettiin erilaisia analyyttisiä valokuvia. Maalauksen vauriot ja materiaalit pyrittiin kartoittamaan silmämääräisesti, minkä lisäksi teoksen rakenteellisten osien materiaaleja tarkasteltiin myös XRF- ja FTIR-analyysein, kuiduntunnistustestein sekä poikkileikkausnäytteiden mikroskopoinnin avulla. Tieteelliset analyysit teki Ateneumin taidemuseon erikoistutkija Seppo Hornytzkyj.
Vauriokartoituksen pohjalta maalaukselle laadittiin konservointisuunnitelma, johon sille tehdyt toimenpiteet perustuivat. Suurimmat teokselle tehdyt konservointitoimenpiteet liittyivät sen pahasti hapettuneen ja jäykistyneen maalauskankaan rakenteellisiin ongelmiin. Kankaan reiät ja repeämät paikattiin Paraloid B72:lla, deformaatiot suoristettiin ja koko kangas vuorattiin polyesterikankaalla käyttäen BEVA 371 -kalvoa. Tämän lisäksi maalipinta puhdistettiin liasta ja kellastuneesta lakasta. Maalauksen kuva-alan melko suuret puutosalueet kitattiin Mowiol 4-88:n ja Vinnapas EP1:n seoksella 1:1 ja liidulla. Imitoiviin restaurointimaalauksiin käytettiin Kremerin restaurointimaaleja Laropal A81:ssä ja lakkaus tehtiin Regalrez 1094:llä.