1800-luvun hylyn pronssisen laivakellon stabilointi : Elektrolyyttisen käsittelyn määrittely
Löfman, Lauri (2012)
Löfman, Lauri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229363
Tiivistelmä
Suomen merimuseolla on säilytyksessä 1800-luvun hylystä nostettu pronssinen laivakello, jonka stabilointiin opinnäytetyössä etsitään sopivaa käsittelymallia. Merimuseon aikaisempia pronssikohteiden elektrolyyttisiä konservointikäsittelyjä esitellään kaksi, joista toisessa aiheutui odottamattomia reaktioita. Molemmat käsittelyt on tehty tarkkaan sovitussa potentiaalissa ja tämän soveltumista laivakellolle arvioidaan.
Kloridien poistaminen on stabiloinnin päätarkoitus, millä ehkäistään pronssisairauden etenemistä, kun kohde lopulta poistetaan säilytysvedestä. Opinnäytetyössä tutkitaan näytteitä niistä ajettujen voltammogrammien avulla, jotka kuvaavat näytteiden pinnalla tapahtuvia hapettumis- ja pelkistymisreaktioita. Tutkimuksessa käytetään korrodoituja kuparinäytteitä ja laivakellon pinnalta saatuja näytteitä.
Nykyhetken kuparin ja pronssin tutkimuksista nostetaan esiin opinnäytetyön tuloksiin vertailukelpoisia julkaisuja. Julkaisuista saadaan potentiaalille pelkistymisarvoja ja valmis malli kuparipohjaisten korrodoitujen näytteiden valmistukselle. Opinnäytetyön tutkimuksen käytännöt kuvataan tarkasti, jotta niitä voidaan soveltaa jatkotutkimuksissa. Kuparinäytteiden esivalmistelu, laivakellon näytteenotto sekä voltammogrammien ajojen merkitsevät ajoparametrit ja niiden valinta käydään läpi.
Saatujen tulosten mukaan pronssin stabilointikäsittelyssä sovittu tarkka potentiaalin arvo voi aiheuttaa kohteen korroosiotuotteissa epätoivottua pelkistymistä, koska tämä potentiaalin arvo on alhainen ja sitä on vaikea hallita tarkasti käsittelyssä. Konservointiehdotelmissa esitellään sopivampi ratkaisumalli. Voltammogrammeihin pohjautuvaa tutkimusta voi tarkentaa ja laajentaa, jos sopivia kohteita on saatavilla. Silloin voitaisiin arvioida meriarkeologisten kohteiden soveltuvuutta elektrolyyttiseen stabilointikäsittelyyn jo ennen nostoa.
Kloridien poistaminen on stabiloinnin päätarkoitus, millä ehkäistään pronssisairauden etenemistä, kun kohde lopulta poistetaan säilytysvedestä. Opinnäytetyössä tutkitaan näytteitä niistä ajettujen voltammogrammien avulla, jotka kuvaavat näytteiden pinnalla tapahtuvia hapettumis- ja pelkistymisreaktioita. Tutkimuksessa käytetään korrodoituja kuparinäytteitä ja laivakellon pinnalta saatuja näytteitä.
Nykyhetken kuparin ja pronssin tutkimuksista nostetaan esiin opinnäytetyön tuloksiin vertailukelpoisia julkaisuja. Julkaisuista saadaan potentiaalille pelkistymisarvoja ja valmis malli kuparipohjaisten korrodoitujen näytteiden valmistukselle. Opinnäytetyön tutkimuksen käytännöt kuvataan tarkasti, jotta niitä voidaan soveltaa jatkotutkimuksissa. Kuparinäytteiden esivalmistelu, laivakellon näytteenotto sekä voltammogrammien ajojen merkitsevät ajoparametrit ja niiden valinta käydään läpi.
Saatujen tulosten mukaan pronssin stabilointikäsittelyssä sovittu tarkka potentiaalin arvo voi aiheuttaa kohteen korroosiotuotteissa epätoivottua pelkistymistä, koska tämä potentiaalin arvo on alhainen ja sitä on vaikea hallita tarkasti käsittelyssä. Konservointiehdotelmissa esitellään sopivampi ratkaisumalli. Voltammogrammeihin pohjautuvaa tutkimusta voi tarkentaa ja laajentaa, jos sopivia kohteita on saatavilla. Silloin voitaisiin arvioida meriarkeologisten kohteiden soveltuvuutta elektrolyyttiseen stabilointikäsittelyyn jo ennen nostoa.