Hirsiseinän tilkemateriaalien ominaisuudet
Jokelainen, Janne (2012)
Jokelainen, Janne
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-45-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-45-1
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa määritettiin hirsiseinän tilkemateriaalien käyttöominaisuuksia. Tutkittuja tilkemateriaaleja olivat yleisimmin käytetyt huokoiset tilkkeet; sammal, pellava, puukuitu, lasivilla ja polypropeeni. Näiden materiaalien ilmantiiviyttä,kosteudenimua, vedenimua, mikrobikasvuherkkyyttä ja käytettävyyttä tutkittiin laboratorio- ja kenttäkokein.
Hirsiseinän varauksien läpi kulkevien ilmavirtojen mukana kulkee suuri määrä lämmitysenergiaa. Tilkkeillä varaus pyritään tiivistämään mahdollisimman tiiviiksi. Tutkituista materiaaleista paras tiiviys saavutetaan puukuidulla. Myös lasivilla antaa huomattavasti paremman tiiviyden kuin pellava tai polypropeeni. Kuivan sammalen tiiviys on huono. Kaikki materiaalit antavat sitä paremman tiiviyden, mitä tiheämmäksi ne saadaan puristettua tai sullottua.
Tilkkeiden kosteusteknisen toiminnan kannalta keskeistä on niiden vedenimukyky. Suuri vedenimukyky kastelee ympäröivät puuosat, jolloin niihin muodostuu mikrobikasvustoa. Puukuitu imee itseensä ja levittää ympäristöönsä vettä huomattavasti muita materiaaleja nopeammin ja runsaammin. Tilkemateriaaleissa tapahtuva mikrobikasvu alkaa puukuidussa ensimmäisenä ja esiintyy runsaimpana. Pellavan, lasivillan ja polypropeenin ei tässä tutkimuksessa havaittu imevän itseensä vettä vaaka-asentoisina.
Tilkkeiden erilaiset ominaisuudet suuntaavat niiden käyttöä tietyn tyyppisiin rakennuksiin ja rakenneratkaisuihin.
Hirsiseinän varauksien läpi kulkevien ilmavirtojen mukana kulkee suuri määrä lämmitysenergiaa. Tilkkeillä varaus pyritään tiivistämään mahdollisimman tiiviiksi. Tutkituista materiaaleista paras tiiviys saavutetaan puukuidulla. Myös lasivilla antaa huomattavasti paremman tiiviyden kuin pellava tai polypropeeni. Kuivan sammalen tiiviys on huono. Kaikki materiaalit antavat sitä paremman tiiviyden, mitä tiheämmäksi ne saadaan puristettua tai sullottua.
Tilkkeiden kosteusteknisen toiminnan kannalta keskeistä on niiden vedenimukyky. Suuri vedenimukyky kastelee ympäröivät puuosat, jolloin niihin muodostuu mikrobikasvustoa. Puukuitu imee itseensä ja levittää ympäristöönsä vettä huomattavasti muita materiaaleja nopeammin ja runsaammin. Tilkemateriaaleissa tapahtuva mikrobikasvu alkaa puukuidussa ensimmäisenä ja esiintyy runsaimpana. Pellavan, lasivillan ja polypropeenin ei tässä tutkimuksessa havaittu imevän itseensä vettä vaaka-asentoisina.
Tilkkeiden erilaiset ominaisuudet suuntaavat niiden käyttöä tietyn tyyppisiin rakennuksiin ja rakenneratkaisuihin.