Nuorten vanhemmuuden tukeminen jälkihuollon tukiasuntotoiminnassa
Launamo, Hanne (2012)
Launamo, Hanne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017502
Tiivistelmä
Launamo, Hanne. Nuorten vanhemmuuden tukeminen, jälkihuollon tukiasuntotoiminnassa. Diak etelä, Helsinki syksy 2012, 112 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Terveydenedistämisen koulutusohjelma, johtaminen perhetyössä ja perhehoitotyössä, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyöni aiheena oli Nuorten vanhemmuuden tukeminen jälkihuollon tukiasuntotoiminnassa. Opinnäytetyö on tehty Helsingin kaupungin jälkihuollon tukiasuntotoiminnasta. Tukiasuminen on tarkoitettu nuorille, jotka ovat olleet huostassa tai sijoitettuna avohuollon tukitoimena vähintään kuusi kuukautta. Tukiasuntotoiminnan tehtävänä on tukea nuoria itsenäistymisessä. Helsingin tukiasuntotoiminnassa nuorten perheiden määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja se on asettanut haasteita sosiaaliohjaukselle.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli herättää keskustelua työyhteisössäni nuorten ja heidän lastensa kanssa tehtävästä työstä, työmenetelmistä ja kehittämisen muutostarpeista. Opinnäytetyöni päätavoitteena oli selvittää millaista tukea tu-kiasunnossa asuvat nuoret vanhemmat toivovat ja tarvitsevat oman vanhem-muutensa tukemiseksi. Selvittämällä nuorten tuen tarpeita ja toiveita pyrin tuot-tamaan tietoa, jotta voidaan kehittää työmalli tukiasuntojen lapsiperheiden kanssa työskentelyyn. Kehittämistyön pohjalta tehtävällä työmallilla on visiona vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ylisukupolvisen lastensuojelun asiakkuuden periytymiseen.
Tavoitteena oli selvittää millaista on nuori vanhemmuus nuorten kokemana. Tavoitteena oli myös selvittää, miten voidaan vahvistaa sosiaaliohjaajien osaamista lapsiperheiden kanssa työskenneltäessä sekä tehdä vauva- ja lapsiperhetyön opas työvälineeksi tukiasuntojen sosiaaliohjaajille.
Opinnäytetyöni oli kehittämistyö, jonka aineisto koostui kahdeksan nuoren haastatteluista. Nuorten yksilöhaastattelut toteutin vuonna 2012 maalis- ja tou-kokuun aikana. Työntekijöiden ryhmähaastattelun toteutin helmikuussa, johon osallistui kolme sosiaaliohjaajaa. Aineisto koostui myös työntekijäryhmän (viisi sosiaaliohjaajaa) dialogityöskentelystä. Dialogityöskentelyn toteutin tammi-huhtikuun aikana. Analyysin toteutin laadullisella sisällönanalyysillä ja aineiston luokittelin teemoihin.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että nuoret tarvitsevat tukiasuntojen sosiaaliohjaajan tukea virallisten asioiden hoidossa. Nuoret toivoivat keskustelua vanhemmuuteen valmistautumisesta raskauden aikana ja vanhemmuudesta lapsen syntymän jälkeen. Nuoret toivoivat sosiaaliohjaajien huomioivan myös heidän vointiaan. Nuorille ei ollut selvää voivatko he saada omaan vanhemmuuteensa tukea tukiasuntojen sosiaaliohjaajalta. Toisaalta työntekijät miettivät sitä, kuuluuko vanhemmuuden tukeminen tukiasuntojen sosiaaliohjaajan työnkuvaan. Tukiasuntojen sosiaaliohjaajat kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta varhaisesta vuorovaikutuksesta, etuuksista ja alueen palveluista lapsiperheille.
Asiasanat: nuoret, vanhemmuus, tukeminen, perhetyö, jälkihuolto, lastensuojelu, tukiasunnot
Opinnäytetyöni aiheena oli Nuorten vanhemmuuden tukeminen jälkihuollon tukiasuntotoiminnassa. Opinnäytetyö on tehty Helsingin kaupungin jälkihuollon tukiasuntotoiminnasta. Tukiasuminen on tarkoitettu nuorille, jotka ovat olleet huostassa tai sijoitettuna avohuollon tukitoimena vähintään kuusi kuukautta. Tukiasuntotoiminnan tehtävänä on tukea nuoria itsenäistymisessä. Helsingin tukiasuntotoiminnassa nuorten perheiden määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja se on asettanut haasteita sosiaaliohjaukselle.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli herättää keskustelua työyhteisössäni nuorten ja heidän lastensa kanssa tehtävästä työstä, työmenetelmistä ja kehittämisen muutostarpeista. Opinnäytetyöni päätavoitteena oli selvittää millaista tukea tu-kiasunnossa asuvat nuoret vanhemmat toivovat ja tarvitsevat oman vanhem-muutensa tukemiseksi. Selvittämällä nuorten tuen tarpeita ja toiveita pyrin tuot-tamaan tietoa, jotta voidaan kehittää työmalli tukiasuntojen lapsiperheiden kanssa työskentelyyn. Kehittämistyön pohjalta tehtävällä työmallilla on visiona vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ylisukupolvisen lastensuojelun asiakkuuden periytymiseen.
Tavoitteena oli selvittää millaista on nuori vanhemmuus nuorten kokemana. Tavoitteena oli myös selvittää, miten voidaan vahvistaa sosiaaliohjaajien osaamista lapsiperheiden kanssa työskenneltäessä sekä tehdä vauva- ja lapsiperhetyön opas työvälineeksi tukiasuntojen sosiaaliohjaajille.
Opinnäytetyöni oli kehittämistyö, jonka aineisto koostui kahdeksan nuoren haastatteluista. Nuorten yksilöhaastattelut toteutin vuonna 2012 maalis- ja tou-kokuun aikana. Työntekijöiden ryhmähaastattelun toteutin helmikuussa, johon osallistui kolme sosiaaliohjaajaa. Aineisto koostui myös työntekijäryhmän (viisi sosiaaliohjaajaa) dialogityöskentelystä. Dialogityöskentelyn toteutin tammi-huhtikuun aikana. Analyysin toteutin laadullisella sisällönanalyysillä ja aineiston luokittelin teemoihin.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että nuoret tarvitsevat tukiasuntojen sosiaaliohjaajan tukea virallisten asioiden hoidossa. Nuoret toivoivat keskustelua vanhemmuuteen valmistautumisesta raskauden aikana ja vanhemmuudesta lapsen syntymän jälkeen. Nuoret toivoivat sosiaaliohjaajien huomioivan myös heidän vointiaan. Nuorille ei ollut selvää voivatko he saada omaan vanhemmuuteensa tukea tukiasuntojen sosiaaliohjaajalta. Toisaalta työntekijät miettivät sitä, kuuluuko vanhemmuuden tukeminen tukiasuntojen sosiaaliohjaajan työnkuvaan. Tukiasuntojen sosiaaliohjaajat kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta varhaisesta vuorovaikutuksesta, etuuksista ja alueen palveluista lapsiperheille.
Asiasanat: nuoret, vanhemmuus, tukeminen, perhetyö, jälkihuolto, lastensuojelu, tukiasunnot