13–20-vuotiaiden nuorten ja aikuisten kilpahiihtäjien hiihtovauhtivertailut vuosina 1988–2009
Piminäinen, Mika (2009)
Piminäinen, Mika
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016578
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää suomalaisten nuorten 13–20-vuotiaiden kilpahiihtäjien hiihtovauhtien kehitys vuosilta 1988–2009. Tarkoituksena opinnäytetyöllä oli tuottaa koulutusmateriaalia Vuokatin urheiluopiston valmentajakoulutuksiin, joissa syvennytään myös nuorten kilpahiihtäjien hiihtovauhteihin eri ikävuosina.
Opinnäytetyön teoreettisessa taustassa perehdyttiin hiihdon vaatimiin fysiologisiin ominaisuuksiin, hiihdon biomekaniikkaan sekä nuoren hiihtäjän normaaliin fyysiseen kehitykseen sekä harjoittelun aiheuttamaan kehitykseen. Nämä tekijät määrittävät hiihtovauhtia ja niistä on mahdollisesti löydettävissä selityksiä mahdollisiin eroihin hiihtovauhdeissa.
Tutkimusaineisto muodostui vuosien 1988–2009 maastohiihdon kilpailutuloksista kunkin ikäluokan kotimaisista ja kansainvälisistä arvokilpailuista. Kustakin kilpailuista huomioitiin sijoitukset 1–3 ja 10. Näille sijoituksille hiihtäneiden kilpailijoiden ajoista laskettiin keskimääräinen hiihtovauhti, jota verrattiin saman ikäluokan kesken eri vuosilta. Nuorten PM- ja MM-hiihdoista huomioitiin edellä mainittujen sijoitusten lisäksi kolmen parhaan suomalaisen sijoitukset, joiden avulla saatiin selville suomalaisten kehitys verrattuna kansainväliseen kehitykseen.
Kaikkien sarjojen kohdalla hiihtovauhdissa on tapahtunut jossain määrin muutoksia. Hopeasommassa kehitystä näyttää tapahtuneen kaikissa sarjoissa vapaalla mutta myös perinteisellä joissakin ikäluokissa. Nuorten SM-hiihdoissa kehitys hiihtovauhdeissa on jatkunut vähäisenä, mutta samalla myös 10. sijan ero kärkeen on alkanut kasvaa selvästi. Nuorten PM-hiihdoissa hiihtovauhdeissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomalaisten menestys on ollut varsin hyvää, mutta 2000-luvun aikana sekä naisissa että miehissä on tapahtunut huomattava notkahdus, ja erot ovat kasvaneet merkittävästi mitalikolmikkoon. Nuorten MM-hiihdoissa on samankaltaista kehitystä havaittavissa 2000-luvun tuloksissa, mutta ei niin voimakkaana.
Näiden tulosten valossa suomalaista nuorisohiihtoa on syytä lähteä kehittämään panostamalla Hopeasommassa tekniikkavalmennukseen ja nuorten sarjoissa selvästi laajemmalla rintamalla kestävyysvalmennukseen. Mattotestitulokset kertovat yhdessä PM- ja MM-hiihtojen tulosten kanssa karua kieltä suomalaisten nuorten hiihdon tilasta tällä hetkellä, johon olisi saatava muutosta. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia mahdolliset muutokset suomalaisten eroissa nuorten PM- ja MM-hiihdoissa esimerkiksi 10 vuoden päästä. Toisaalta voisi selvittää, onko esimerkiksi Hopeasommassa sellaista sijoitusta, jolta voisi hiihtäjien ennustaa menestyvän nuorten tai aikuisten sarjoissa.
Opinnäytetyön teoreettisessa taustassa perehdyttiin hiihdon vaatimiin fysiologisiin ominaisuuksiin, hiihdon biomekaniikkaan sekä nuoren hiihtäjän normaaliin fyysiseen kehitykseen sekä harjoittelun aiheuttamaan kehitykseen. Nämä tekijät määrittävät hiihtovauhtia ja niistä on mahdollisesti löydettävissä selityksiä mahdollisiin eroihin hiihtovauhdeissa.
Tutkimusaineisto muodostui vuosien 1988–2009 maastohiihdon kilpailutuloksista kunkin ikäluokan kotimaisista ja kansainvälisistä arvokilpailuista. Kustakin kilpailuista huomioitiin sijoitukset 1–3 ja 10. Näille sijoituksille hiihtäneiden kilpailijoiden ajoista laskettiin keskimääräinen hiihtovauhti, jota verrattiin saman ikäluokan kesken eri vuosilta. Nuorten PM- ja MM-hiihdoista huomioitiin edellä mainittujen sijoitusten lisäksi kolmen parhaan suomalaisen sijoitukset, joiden avulla saatiin selville suomalaisten kehitys verrattuna kansainväliseen kehitykseen.
Kaikkien sarjojen kohdalla hiihtovauhdissa on tapahtunut jossain määrin muutoksia. Hopeasommassa kehitystä näyttää tapahtuneen kaikissa sarjoissa vapaalla mutta myös perinteisellä joissakin ikäluokissa. Nuorten SM-hiihdoissa kehitys hiihtovauhdeissa on jatkunut vähäisenä, mutta samalla myös 10. sijan ero kärkeen on alkanut kasvaa selvästi. Nuorten PM-hiihdoissa hiihtovauhdeissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomalaisten menestys on ollut varsin hyvää, mutta 2000-luvun aikana sekä naisissa että miehissä on tapahtunut huomattava notkahdus, ja erot ovat kasvaneet merkittävästi mitalikolmikkoon. Nuorten MM-hiihdoissa on samankaltaista kehitystä havaittavissa 2000-luvun tuloksissa, mutta ei niin voimakkaana.
Näiden tulosten valossa suomalaista nuorisohiihtoa on syytä lähteä kehittämään panostamalla Hopeasommassa tekniikkavalmennukseen ja nuorten sarjoissa selvästi laajemmalla rintamalla kestävyysvalmennukseen. Mattotestitulokset kertovat yhdessä PM- ja MM-hiihtojen tulosten kanssa karua kieltä suomalaisten nuorten hiihdon tilasta tällä hetkellä, johon olisi saatava muutosta. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia mahdolliset muutokset suomalaisten eroissa nuorten PM- ja MM-hiihdoissa esimerkiksi 10 vuoden päästä. Toisaalta voisi selvittää, onko esimerkiksi Hopeasommassa sellaista sijoitusta, jolta voisi hiihtäjien ennustaa menestyvän nuorten tai aikuisten sarjoissa.