Suurtiheyksinen käyttöjärjestelmätason palvelinvirtualisointi OpenVZ:llä
Ahonen, Markus (2009)
Ahonen, Markus
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266141
Tiivistelmä
Insinöörityössä tutustuttiin virtualisointiin yleisesti ja tarkemmin käyttöjärjestelmätason
virtualisointiin OpenVZ:llä. Työn tavoitteena oli selvittää voidaanko kyseistä järjestelmää
käyttää jopa satojen virtuaaliympäristöjen yhtäaikaiseen suoritukseen, kuinka sitä hallitaan ja
voitaisiinko sitä hyödyntää Metropoliassa.
Taustatietojen selvityksen jälkeen OpenVZ asennettiin tavalliseen pöytätietokoneeseen jota
kuormitettiin testattaessa http_load ja siege-ohjelmilla vasteaikojen selvittämiseksi.
Tuloksista pääteltiin, että kyseisessä laitteisto- ja ohjelmistokokoonpanossa luvattu olematon
virtualisointi-rasite (overhead) ei pidä paikkaansa. Vaikka virtuaaliympäristöjä kyettiin
suorittamaan jopa 100 ilman, että vasteajat olisivat olleet sietämättömiä, ei siitä kyetty
tekemään yleiselle tasolle vietäviä johtopäätöksiä. Tämän teki mahdottomaksi
laitteistokokoonpanojen kirjo ja käytettävien palvelinohjelmien erilaisuudet, pienikin muutos
saattaisi muokata tuloksista täysin erilaisia. Tuloksien perusteella voitiin kuitenkin olettaa,
että OpenVZ:n rasite on paljon pienempi kuin laitteistoemuloivien virtualisointiratkaisujen.
Virtuaaliympäristöjen hallintaa kokeiltiin muutamilla eri työkaluilla, mutta mikään niistä ei
osoittautunut kaikenkattavaksi. Lopulta järjestelmää hallinnoitiin kolmella työkalulla.
Metropoliassa virtualisointialustalta vaadittiin käyttöjärjestelmäitsenäisyyttä. Tästä syystä
koko Metropolian järjestelmiä ei voida korvata OpenVZ:llä. Jotkin vähämerkityksiset palvelut
olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa järjestelmällä. Hyödyiksi laskettiin vikasietoisuus ja
edulliset käyttöönottokustannukset.
virtualisointiin OpenVZ:llä. Työn tavoitteena oli selvittää voidaanko kyseistä järjestelmää
käyttää jopa satojen virtuaaliympäristöjen yhtäaikaiseen suoritukseen, kuinka sitä hallitaan ja
voitaisiinko sitä hyödyntää Metropoliassa.
Taustatietojen selvityksen jälkeen OpenVZ asennettiin tavalliseen pöytätietokoneeseen jota
kuormitettiin testattaessa http_load ja siege-ohjelmilla vasteaikojen selvittämiseksi.
Tuloksista pääteltiin, että kyseisessä laitteisto- ja ohjelmistokokoonpanossa luvattu olematon
virtualisointi-rasite (overhead) ei pidä paikkaansa. Vaikka virtuaaliympäristöjä kyettiin
suorittamaan jopa 100 ilman, että vasteajat olisivat olleet sietämättömiä, ei siitä kyetty
tekemään yleiselle tasolle vietäviä johtopäätöksiä. Tämän teki mahdottomaksi
laitteistokokoonpanojen kirjo ja käytettävien palvelinohjelmien erilaisuudet, pienikin muutos
saattaisi muokata tuloksista täysin erilaisia. Tuloksien perusteella voitiin kuitenkin olettaa,
että OpenVZ:n rasite on paljon pienempi kuin laitteistoemuloivien virtualisointiratkaisujen.
Virtuaaliympäristöjen hallintaa kokeiltiin muutamilla eri työkaluilla, mutta mikään niistä ei
osoittautunut kaikenkattavaksi. Lopulta järjestelmää hallinnoitiin kolmella työkalulla.
Metropoliassa virtualisointialustalta vaadittiin käyttöjärjestelmäitsenäisyyttä. Tästä syystä
koko Metropolian järjestelmiä ei voida korvata OpenVZ:llä. Jotkin vähämerkityksiset palvelut
olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa järjestelmällä. Hyödyiksi laskettiin vikasietoisuus ja
edulliset käyttöönottokustannukset.