Kohti mielenterveyttä edistävää toimintaa : Kehittämisprosessi psykiatristen sairaanhoitajien kokemana
Kortesalmi, Marjo (2013)
Kortesalmi, Marjo
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303022825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303022825
Tiivistelmä
Tutkimus- ja kehittämistyön tarkoituksena on kuvata niitä ilmiöitä, joita psykiatriset sairaanhoitajat kohtasivat toimiessaan mielenterveyden edistämisen kehittämistyössä. Toimintaympäristönä oli Oulun kaupungin perusterveydenhuolto ja kouluyhteisöt sekä Byströmin nuorten palvelut. Tavoitteena on avata näkökulmaa perusterveydenhuollon kehittämistyöhön ja siinä vaikuttaviin tekijöihin sekä lisätä ymmärrystä psykiatristen sairaanhoitajien tekemään mielenterveyden edistämistyöhön. Sitä kautta toivon tuottavani tietoa sekä terveydenhuollon että mielenterveyden edistämistyön kehittämiseen koulutuksen ja työelämän tasolla. Aineisto on kerätty nauhoittamalla kahdeksan psykiatrisen sairaanhoitajan ryhmätyönohjaukset vajaan vuoden ajalta. Keskusteluaineistoa kertyi yhteensä 13,5 tuntia syksyn 2011 ja kevät 2012 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tulokset pohjautuvat Swot -analyysin mukaisiin kysymyksiin. Psykiatristen sairaanhoitajien mielenterveyden edistämisen toimintaa edisti tavoitteellinen kehittämisprosessi ja siihen kuulunut työnohjaus sekä heidän yhteiset ja henkilökohtaiset vahvuudet. Lisäksi edistäviä tekijöitä olivat ohjaavan tahon ja psykiatrisen sairaanhoitajan välinen dialogi sekä rakentava vuorovaikutus ympäristön kanssa. Haastavia tekijöitä olivat uuteen työhön ja toimintaympäristöön sopeutuminen sekä työnantaja organisaatioon kuuluvien ohjaavien tahojen toiminta. Myös organisaation toimintamalli ja ympäristön muutosvastarinta sekä haastava asiakastyö suhteessa työn tavoitteisiin lisäsivät kuormitusta. Uhkaksi muodostui työntekijöiden työssä jaksaminen. Mahdollisuudet nähtiin erityisesti uudenlaisen ja innovoivan yhteisöllisen toiminnan kehittymisenä kouluyhteisöihin. Psykiatristen sairaanhoitajien ammatti-identiteetissä oli selvästi havaittavissa muutosta ennaltaehkäisevään työotteeseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perusterveydenhuollon mielenterveyden edistämistoimintaan liittyvässä kehittämistyössä ovat olleet kaikki onnistuneen toiminnan elementit; kehittämistyön kehykset, ohjaavat tahot, motivoituneet ja kehittämistyöstä innostuneet työntekijät, ulkopuolinen prosessin ohjaus ja arviointi, sekä kehittämistyöhön kytkeytyvä työnohjaus. Tavoitteena on myös ollut löytää uusia toimintamalleja mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi ja/tai lieventämiseksi yhä lisääntyvien mielenterveysongelmien vuoksi. Haasteet ovat kuitenkin olleet sen kaltaisia, että uhkaksi muodostui psykiatristen sairaanhoitajien työssä jaksaminen.
Tutkimustulosten tuotoksena syntyi kehittämissuosituksia muun muassa kuntapäättäjien tueksi heidän suunnitellessaan psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamista mielenterveyden edistämistyöhön lasten, nuorten ja varhaisaikuisten pariin. Tuloksia voidaan hyödyntää moniportaisesti julkisessa terveydenhuollossa ja erityisesti sen kehittämistoiminnassa. Lisäksi tulokset avaavat yhden näkökulman julkisten terveyspalveluiden rakenneuudistuksiin käytännön tasolla.
Tulokset pohjautuvat Swot -analyysin mukaisiin kysymyksiin. Psykiatristen sairaanhoitajien mielenterveyden edistämisen toimintaa edisti tavoitteellinen kehittämisprosessi ja siihen kuulunut työnohjaus sekä heidän yhteiset ja henkilökohtaiset vahvuudet. Lisäksi edistäviä tekijöitä olivat ohjaavan tahon ja psykiatrisen sairaanhoitajan välinen dialogi sekä rakentava vuorovaikutus ympäristön kanssa. Haastavia tekijöitä olivat uuteen työhön ja toimintaympäristöön sopeutuminen sekä työnantaja organisaatioon kuuluvien ohjaavien tahojen toiminta. Myös organisaation toimintamalli ja ympäristön muutosvastarinta sekä haastava asiakastyö suhteessa työn tavoitteisiin lisäsivät kuormitusta. Uhkaksi muodostui työntekijöiden työssä jaksaminen. Mahdollisuudet nähtiin erityisesti uudenlaisen ja innovoivan yhteisöllisen toiminnan kehittymisenä kouluyhteisöihin. Psykiatristen sairaanhoitajien ammatti-identiteetissä oli selvästi havaittavissa muutosta ennaltaehkäisevään työotteeseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perusterveydenhuollon mielenterveyden edistämistoimintaan liittyvässä kehittämistyössä ovat olleet kaikki onnistuneen toiminnan elementit; kehittämistyön kehykset, ohjaavat tahot, motivoituneet ja kehittämistyöstä innostuneet työntekijät, ulkopuolinen prosessin ohjaus ja arviointi, sekä kehittämistyöhön kytkeytyvä työnohjaus. Tavoitteena on myös ollut löytää uusia toimintamalleja mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi ja/tai lieventämiseksi yhä lisääntyvien mielenterveysongelmien vuoksi. Haasteet ovat kuitenkin olleet sen kaltaisia, että uhkaksi muodostui psykiatristen sairaanhoitajien työssä jaksaminen.
Tutkimustulosten tuotoksena syntyi kehittämissuosituksia muun muassa kuntapäättäjien tueksi heidän suunnitellessaan psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamista mielenterveyden edistämistyöhön lasten, nuorten ja varhaisaikuisten pariin. Tuloksia voidaan hyödyntää moniportaisesti julkisessa terveydenhuollossa ja erityisesti sen kehittämistoiminnassa. Lisäksi tulokset avaavat yhden näkökulman julkisten terveyspalveluiden rakenneuudistuksiin käytännön tasolla.