Faktorer associerade med utnyttjande av fysioterapi inom långtidsvården för äldre i Finland
Soveri, Emma (2013)
Soveri, Emma
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304023848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304023848
Tiivistelmä
TAUSTA. Fysioterapia on osa laadukasta iäkkäiden pitkäaikaishoitoa. Suomessa fysioterapian käytöstä, saatavuudesta ja saantiin yhteydessä olevista tekijöistä pitkäaikaishoidossa on niukasti tietoa. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa näihin kysymyksiin.
TUTKITTAVAT JA MENETELMÄT. Tutkittavina olivat ne vähintään 65-vuotiaat pitkäaikaishoitod asia (N=13209), joiden hoitoyksikössä oli käytössä Resident Assessment Instrument Long-Term Care –mittari. Tutkimusdatana käytettiin keväällä 2012 THL:lle lähetettyjä tietoja. Otos koostui 2443 henkilöstä, jotka asuivat yksiköissä, joissa oli fysioterapeutti käytettävissä. Fysioterapian vallitsevuus arviointihetkeä edeltävien seitsemän päivän aikana ja sen saatavuus laskettiin. Saatavuuden yksikkönä käytettiin koko ajan ekvivalenttia (FTE)/100 hoitopaikkaa. Fysioterapian saatavuuteen yhteydessä olevat tekijät määriteltiin logistisen regressioanalyysin avulla.
TULOKSET. Fysioterapian vallitsevuus oli 16 % perusjoukossa ja 31 % yksiköissä, joissa oli fysioterapeutti käytettävissä. Saatavuus vaihteli vanhainkotien 1,55 FTE/100 hoitopaikkaa ja terveyskeskusten pitkäaikaisosastojen 2,34 FTE/100 vuodepaikkaa välillä. Tekijät, jotka lisäsivät mahdollisuutta saada fysioterapiaa, olivat miessukupuoli, kipu, aivoinfarkti ja lonkkamurtuma. Saannin mahdollisuutta pienensivät vaikea kognition alenema, erittäin heikko tai puuttuva sosiaalinen aktiivisuus, käytösoireet, kyvyttömyys vastata omista asioistaan, puuttuva lääkärin arvio terveydentilasta, puuttuva hoitajan usko kuntoutumiseen, ei-raportoituja kaatumisia ja yli vuoden kestänyt hoitoaika.
JOHTOPÄÄTÖKSET. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan iäkkäiden pitkäaikaishoidon fysioterapian saanti ei ole tasavertaista. Jatkossa onkin perusteltua tarkentaa pitkäaikaishoidossa olevien iäkkäiden fysioterapian indikaatiot ja myös fysioterapeutin rooli moniammatillisessa tiimissä kaipaa lisäselvitystä.
TUTKITTAVAT JA MENETELMÄT. Tutkittavina olivat ne vähintään 65-vuotiaat pitkäaikaishoitod asia (N=13209), joiden hoitoyksikössä oli käytössä Resident Assessment Instrument Long-Term Care –mittari. Tutkimusdatana käytettiin keväällä 2012 THL:lle lähetettyjä tietoja. Otos koostui 2443 henkilöstä, jotka asuivat yksiköissä, joissa oli fysioterapeutti käytettävissä. Fysioterapian vallitsevuus arviointihetkeä edeltävien seitsemän päivän aikana ja sen saatavuus laskettiin. Saatavuuden yksikkönä käytettiin koko ajan ekvivalenttia (FTE)/100 hoitopaikkaa. Fysioterapian saatavuuteen yhteydessä olevat tekijät määriteltiin logistisen regressioanalyysin avulla.
TULOKSET. Fysioterapian vallitsevuus oli 16 % perusjoukossa ja 31 % yksiköissä, joissa oli fysioterapeutti käytettävissä. Saatavuus vaihteli vanhainkotien 1,55 FTE/100 hoitopaikkaa ja terveyskeskusten pitkäaikaisosastojen 2,34 FTE/100 vuodepaikkaa välillä. Tekijät, jotka lisäsivät mahdollisuutta saada fysioterapiaa, olivat miessukupuoli, kipu, aivoinfarkti ja lonkkamurtuma. Saannin mahdollisuutta pienensivät vaikea kognition alenema, erittäin heikko tai puuttuva sosiaalinen aktiivisuus, käytösoireet, kyvyttömyys vastata omista asioistaan, puuttuva lääkärin arvio terveydentilasta, puuttuva hoitajan usko kuntoutumiseen, ei-raportoituja kaatumisia ja yli vuoden kestänyt hoitoaika.
JOHTOPÄÄTÖKSET. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan iäkkäiden pitkäaikaishoidon fysioterapian saanti ei ole tasavertaista. Jatkossa onkin perusteltua tarkentaa pitkäaikaishoidossa olevien iäkkäiden fysioterapian indikaatiot ja myös fysioterapeutin rooli moniammatillisessa tiimissä kaipaa lisäselvitystä.