Pienryhmä kiintymyssuhteen mahdollistajana : kasvattajien näkemyksiä kiintymyssuhteesta osana päiväkodin arkea
Salonen, Jenny; Ylitalo, Essi (2013)
Salonen, Jenny
Ylitalo, Essi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304244923
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304244923
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on eritellä päiväkodin kasvattajien näkemyksiä siitä, miten he hahmottavat kiintymyssuhteen osana päiväkodin arkea. Tutkimuskysymyksemme ovat miten päiväkodin toiminnan organisoiminen mahdollistaa tai estää hyvän kiintymyssuhteen syntymisen kasvattajan ja lapsen välille, millä tavoin pienryhmä tukee tuon kiintymyssuhteen syntymistä ja kuinka hyvän kiintymyssuhteen olemassaolo tai puuttuminen päiväkodissa näkyy lapsen käyttäytymisessä.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Keräsimme aineistomme haastattelemalla kolmea Helsingin kaupungin päiväkodin kasvattajaa. Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina teemahaastattelurungon avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysia.
Kasvattajat kokivat pienellä ryhmäkoolla olevan positiivisia vaikutuksia kiintymyssuhteen muodostumiselle ja lapsen psyykkiselle kehitykselle. Päiväkodin toimintastruktuuri ja arjessa tapahtuvat muutokset, kuten sairastumiset, asettivat kuitenkin haasteita pienryhmätoiminnan järjestämiselle ja hyvän kiintymyssuhteen muodostumiselle kasvattajan ja lapsen välille. Kasvattajien mukaan hyvän kiintymyssuhteen päiväkodin hoito- ja kasvatushenkilöön muodostanut lapsi oli vähemmän itkuinen, vapaampi tunneilmaisultaan, luottavaisempi sekä halusi tehdä arkirutiinit kiintymyksenkohteen kanssa. Itkuisuus ja suuri sylin ja aikuisen huomion kaipuu olivat lapsessa näkyviä merkkejä silloin, kun kiintymyssuhde ei ollut muodostunut kasvattajaan.
Tulosten perusteella voimme todeta, että pienryhmätoiminta on tehokas työväline pyrittäessä tukemaan kiintymyssuhteen rakentumista päiväkodissa. Tuloksien pohjalta voidaan myös päätellä, että pienryhmätoiminnan toimivuuden kannalta olisi tärkeää minimoida sellaiset asiat, jotka vaikuttavat pysyvien kasvattajien poissaoloon lapsiryhmästä. Palaverit, hoitajavaihdokset, työvuorojen porrastus ja lastenvaihdokset kesken toimintakauden ovat rasite pienryhmätoiminnalle.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Keräsimme aineistomme haastattelemalla kolmea Helsingin kaupungin päiväkodin kasvattajaa. Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina teemahaastattelurungon avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytimme sisällönanalyysia.
Kasvattajat kokivat pienellä ryhmäkoolla olevan positiivisia vaikutuksia kiintymyssuhteen muodostumiselle ja lapsen psyykkiselle kehitykselle. Päiväkodin toimintastruktuuri ja arjessa tapahtuvat muutokset, kuten sairastumiset, asettivat kuitenkin haasteita pienryhmätoiminnan järjestämiselle ja hyvän kiintymyssuhteen muodostumiselle kasvattajan ja lapsen välille. Kasvattajien mukaan hyvän kiintymyssuhteen päiväkodin hoito- ja kasvatushenkilöön muodostanut lapsi oli vähemmän itkuinen, vapaampi tunneilmaisultaan, luottavaisempi sekä halusi tehdä arkirutiinit kiintymyksenkohteen kanssa. Itkuisuus ja suuri sylin ja aikuisen huomion kaipuu olivat lapsessa näkyviä merkkejä silloin, kun kiintymyssuhde ei ollut muodostunut kasvattajaan.
Tulosten perusteella voimme todeta, että pienryhmätoiminta on tehokas työväline pyrittäessä tukemaan kiintymyssuhteen rakentumista päiväkodissa. Tuloksien pohjalta voidaan myös päätellä, että pienryhmätoiminnan toimivuuden kannalta olisi tärkeää minimoida sellaiset asiat, jotka vaikuttavat pysyvien kasvattajien poissaoloon lapsiryhmästä. Palaverit, hoitajavaihdokset, työvuorojen porrastus ja lastenvaihdokset kesken toimintakauden ovat rasite pienryhmätoiminnalle.