Asunto ensin : matalan kynnyksen sosiaalista kuntoutusta Auroratalon naistyössä.
Railo, Katja; Riipinen, Päivi (2013)
Railo, Katja
Riipinen, Päivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304265210
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304265210
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten matalan kynnyksen sosiaalista kuntoutusta toteutetaan Asunto ensin -periaatteella toimivassa entisten pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikössä. Asunto ensin -palveluja on ollut vasta muutaman vuoden ja kuntoutusta näissä paikoissa ei ole tutkittu. Sosiaalinen kuntoutus liitetään vahvasti syrjäytymisen ehkäisyyn. Tästä syystä opinnäytetyön teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin sosiaalinen kuntoutus. Perinteisistä kuntouttavista menetelmistä on tietoa, mutta Asunto ensin -periaatteella toimivat yksiköt joutuvat kehittämään uudet kuntoutukseen liittyvät toimintatavat ja -periaatteet. Opinnäytetyöllä haluttiin kerätä työntekijöiden näkemyksiä kuntoutuksesta kuntouttavan työn kehittämiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus tehtiin haastattelemalla Helsingin Diakonissalaitoksen Aurorotalon naistyön tiimin viittä työntekijää. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla yksilöhaastatteluina. Tulokset analysoitiin teemoitellen.
Tulokset osoittivat, että yksikössä tehdään matalan kynnyksen kuntoutusta, jossa tavoitteena on asumisen onnistumisen tukeminen ja sitä kautta itsenäisempi asuminen. Sosiaalisia suhteita tuetaan yhteisöllisin keinoin. Sosiaalisen kuntoutuksen haasteeksi osoittautui väkivalta ja päihteiden käyttö sekä aika- ja resurssipula
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutuksen tukeminen yksikössä on hyvällä pohjalla. Ohjaajilla oli paljon erilaisia kehittämisajatuksia. Asukkaan itsetunnon kohottaminen nousi tärkeäksi tämän asiakaskunnan kanssa. Konkreettisia keinoja tämän tukemiseksi ei keskustelun ja kuuntelun lisäksi löytynyt ja tätä puolta olisi hyvä kehittää. Asukkaan ja työntekijän välinen luottamus on merkityksellistä ja syntyy hitaasti ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan kuntoutuminen voidaan todeta tapahtuvan pienin askelin ja kehitystyön vaativan pitkäjänteisyyttä
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus tehtiin haastattelemalla Helsingin Diakonissalaitoksen Aurorotalon naistyön tiimin viittä työntekijää. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla yksilöhaastatteluina. Tulokset analysoitiin teemoitellen.
Tulokset osoittivat, että yksikössä tehdään matalan kynnyksen kuntoutusta, jossa tavoitteena on asumisen onnistumisen tukeminen ja sitä kautta itsenäisempi asuminen. Sosiaalisia suhteita tuetaan yhteisöllisin keinoin. Sosiaalisen kuntoutuksen haasteeksi osoittautui väkivalta ja päihteiden käyttö sekä aika- ja resurssipula
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutuksen tukeminen yksikössä on hyvällä pohjalla. Ohjaajilla oli paljon erilaisia kehittämisajatuksia. Asukkaan itsetunnon kohottaminen nousi tärkeäksi tämän asiakaskunnan kanssa. Konkreettisia keinoja tämän tukemiseksi ei keskustelun ja kuuntelun lisäksi löytynyt ja tätä puolta olisi hyvä kehittää. Asukkaan ja työntekijän välinen luottamus on merkityksellistä ja syntyy hitaasti ajan kanssa. Kaiken kaikkiaan kuntoutuminen voidaan todeta tapahtuvan pienin askelin ja kehitystyön vaativan pitkäjänteisyyttä