Huolto-ohjelman laatiminen sähkönjakeluverkon komponenteille
Rauhalammi, Iiris (2013)
Rauhalammi, Iiris
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087245
Tiivistelmä
Insinöörityössä oli tarkoituksena luoda perusteet uudentyyppiselle ennakkohuolto-ohjelmalle. Ennakkohuolto-ohjelman pääpaino on tavoissa, joilla pyritään määrittämään komponentin huollontarve ja -kannattavuus. Jokainen ennakkohuolto-ohjelman tavoista pohjautuu eri ajatukseen siitä, miten komponentin huollon tarvetta halutaan tarkastella.
Tapa 1 pohjautuu Fortumin nykyiseen käytäntöön. Tällöin komponentille suoritetaan ennakkohuolto-ohjelman mukaiset huoltotoimet komponentin pitoajan loppuun asti.
Tapa 2 pohjautuu verkkoyhtiön sallittuun tuottoon. Tällöin komponentille lasketaan jokin tietty ikä, minkä jälkeen sen tuotto ja poistot eivät enää kata huoltokustannuksia.
Tapa 3 perustuu luotettavuuslaskentaan. Tässä komponentin huollon tarve määräytyy sen mukaan, aiheuttaako se häiriössä suuremman kustannuksen kuin sen huollon kustannukset ovat.
Lopuksi tarkastelu toteutetaan vielä yhdistämällä tavat 2 ja 3. Näin ollen komponentin huollontarve määräytyy viimeisen huoltovuoden ja luotettavuuslaskennan pohjalta.
Ennakkohuolto-ohjelman tavoista 2 ja 3 sekä niiden yhdistelmä laskee huoltokustannuksia nykyisestä arvosta. Huoltokustannukset saadaan laskemaan noin 34–50 prosenttia.
Työn ennakkohuolto-ohjelma mahdollisti komponenttien luokittelun niiden huollon tarpeen mukaan. Näin ollen komponenttien huoltokustannuksia voidaan tarvittaessa laskea ilman, että jakeluverkon taloudellisuus, luotettavuus tai turvallisuus kärsii. Lisäksi komponenttien valinta ennakkohuoltoon helpottuu.
Tapa 1 pohjautuu Fortumin nykyiseen käytäntöön. Tällöin komponentille suoritetaan ennakkohuolto-ohjelman mukaiset huoltotoimet komponentin pitoajan loppuun asti.
Tapa 2 pohjautuu verkkoyhtiön sallittuun tuottoon. Tällöin komponentille lasketaan jokin tietty ikä, minkä jälkeen sen tuotto ja poistot eivät enää kata huoltokustannuksia.
Tapa 3 perustuu luotettavuuslaskentaan. Tässä komponentin huollon tarve määräytyy sen mukaan, aiheuttaako se häiriössä suuremman kustannuksen kuin sen huollon kustannukset ovat.
Lopuksi tarkastelu toteutetaan vielä yhdistämällä tavat 2 ja 3. Näin ollen komponentin huollontarve määräytyy viimeisen huoltovuoden ja luotettavuuslaskennan pohjalta.
Ennakkohuolto-ohjelman tavoista 2 ja 3 sekä niiden yhdistelmä laskee huoltokustannuksia nykyisestä arvosta. Huoltokustannukset saadaan laskemaan noin 34–50 prosenttia.
Työn ennakkohuolto-ohjelma mahdollisti komponenttien luokittelun niiden huollon tarpeen mukaan. Näin ollen komponenttien huoltokustannuksia voidaan tarvittaessa laskea ilman, että jakeluverkon taloudellisuus, luotettavuus tai turvallisuus kärsii. Lisäksi komponenttien valinta ennakkohuoltoon helpottuu.