Luomulypsykarjan ruokinnan kehitystarpeet
Parviainen, Essi (2013)
Parviainen, Essi
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090715031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013090715031
Tiivistelmä
Luomulypsykarjan terveyttä edistävät luonnonmukaisemmat hoitokäytännöt, stressittömämpi ympäristö, laidunnus ja monipuolinen ruokavalio. Sairauksille altistavia tekijöitä löytyy rehun koostumuksesta, joka väkisinkin muuttuu siirryttäessä tavanomaisesta tuotannosta luomutuotantoon. Päivittäisestä rehun sisältämästä kuiva-aineesta vähintään 60 % on oltava karkearehua ja tilalla tulee noudattaa vähintään 60 %:n rehuomavaraisuutta. Luomurehun vaihtelevan palkokasvipitoisuuden ja maaperän ravinteiden muutosten lisäksi mahdolliset rikkakasvit saattavat aiheuttaa muutoksia rehun koostumukseen.
Tutkimuksen tarkoitus oli löytää Suomen luomulypsykarjan ruokinnasta mahdollisia kehitystarpeita, sekä muodostaa kokonaiskuva luomuruokinnan tilasta niin rehualan ammattilaisille kuin luomumaidontuottajille. Perustana toimi internetissä toteutettu kysely, joihin valittiin vastaajiksi Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin kuuluvat lypsykarjatilat (n=149). Karjan koko vastanneilla tiloilla oli vaihteluvälillä 9-150 kpl:ta ja keskituotos välillä 6000 - 9100 l/v. Kyselyyn vastanneiden (9 %) joukosta valittiin neljä kohdetta tapaustutkimukseen, joka käsittää tilakäynnin ja henkilökohtaisen haastattelun.
Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden kasvinviljelijöiden tulisi teettää laajempia analyysejä nykyistä useammin ja ymmärtää analyysien merkityksen ero tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon välillä. Luonnonmukaisesti tuotetusta rehusta tulisi kerätä kattavampaa aineistoa, mikä mahdollistaisi luomulypsykarjatilojen ruokinnallisten tarpeiden paremman kartoituksen ja ymmärtämisen. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden rehualan toimijoiden tulisi tukea luomumaidontuottajien pyrkimystä mahdollisimman korkeaan rehuomavaraisuuteen kehittämällä ja tuottamalla teollisia rehuja niin, että käyttömäärät pysyisivät mahdollisimman pieninä. Eläinten terveyttä edistävien luonnonmateriaalien etsintää ja tutkimusta on tehostettava.
Tutkimuksen tarkoitus oli löytää Suomen luomulypsykarjan ruokinnasta mahdollisia kehitystarpeita, sekä muodostaa kokonaiskuva luomuruokinnan tilasta niin rehualan ammattilaisille kuin luomumaidontuottajille. Perustana toimi internetissä toteutettu kysely, joihin valittiin vastaajiksi Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin kuuluvat lypsykarjatilat (n=149). Karjan koko vastanneilla tiloilla oli vaihteluvälillä 9-150 kpl:ta ja keskituotos välillä 6000 - 9100 l/v. Kyselyyn vastanneiden (9 %) joukosta valittiin neljä kohdetta tapaustutkimukseen, joka käsittää tilakäynnin ja henkilökohtaisen haastattelun.
Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden kasvinviljelijöiden tulisi teettää laajempia analyysejä nykyistä useammin ja ymmärtää analyysien merkityksen ero tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon välillä. Luonnonmukaisesti tuotetusta rehusta tulisi kerätä kattavampaa aineistoa, mikä mahdollistaisi luomulypsykarjatilojen ruokinnallisten tarpeiden paremman kartoituksen ja ymmärtämisen. Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden rehualan toimijoiden tulisi tukea luomumaidontuottajien pyrkimystä mahdollisimman korkeaan rehuomavaraisuuteen kehittämällä ja tuottamalla teollisia rehuja niin, että käyttömäärät pysyisivät mahdollisimman pieninä. Eläinten terveyttä edistävien luonnonmateriaalien etsintää ja tutkimusta on tehostettava.