Faktorer som påverkar de äldres välbefinnande och hur självtilliten tar sig uttryck i motionsvalet : En kvalitativ studie bland äldre på ett seniorboende
Melkko, Marika; Eklund, Minna (2013)
Melkko, Marika
Eklund, Minna
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919067
Tiivistelmä
Yksi nykypäivän haasteista terveydenhuoltoalalla on että vaikka ikäihmiset elävät pidempään he myös liikkuvat vähemmän (Morris & Schoo 2004). Tutkimusongelmanamme on selvittää miten saada ikääntyvä väestö valitsemaan aktiivisemman elämän, joka johtaisi parempaan terveyteen, hyvinvointiin, jonka yhteiskunnassa. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen haastattelututkimus ja tutkimuksen tarvoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat ikäihmisten hyvinvointiin sekä miten minäpystyvyys ilmenee liikunnan harrastamisessa sekä liikuntamuodon valitsemisessa. Tutkimuksessa etsimme vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: Mitkä tekijät vaikuttavat ikäihmisten hyvinvointiin? Mitkä tekijät vaikuttavat mielekkääseen vapaa-ajan harrastukseen? Mitkä tekijät vaikuttavat liikuntamuodon valitsemisessa? Opinnäytetyömme on tilaustyö HEA:lle, joka tekee yhteistyötä mm. senioriyhteisö Loppukirin kanssa, jonka vuoksi haastattelemme Loppukiriasukkaita. Aineiston keruu tapahtuu kahdeksan puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla Loppukirissä syyskuun alussa 2013. Ainoa kelpoisuusvaatimuksemme on että haastateltavat ovat 65 vuotta täyttäneitä Loppukiriasukkaita. Menetelmän ja analyysin tukena on käytetty kirjallisuutta kuten Jacobsen (2007), Kvale & Brinkman (2009), Hirsijärvi & Hurme (2000) Lantz (2013) ja Sarajärvi & Tuomi (2009). Tulokset viittaavat siihen että asuminen Loppukirissä tukee selvästi haastateltujen hyvinvointia, mutta myös mielekkäät harrastukset koettiin täkeinä. Hyvinvointia pahentavat huoli omasta ja muiden terveydestä sekä riitely. Tekijöillä, jotka vaikuttavat vapaa-ajan harrastuksen ja liikunnan ylläpitämiseen, on yhteys henkilö- ja tilannekohtaiseen minäpystyvyyteen (Bandura 1997). Neuvonnan tulee olla mieluummin henkilökohtaista kuin yleistä, koska ihmisten kokemuksilla ja tulkinnoilla voi olla suurempi vaikutus terveyden edistämiseen kuin kuvittelemmekaan.