ICF referensram som grund för rehabiliteringsmål för vuxna med traumatisk hjärnskada
Säynevirta, Kirsi (2013)
Säynevirta, Kirsi
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013122022059
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013122022059
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Tausta: Käpylän kuntoutuskeskuksessa on käynnissä projekti, jossa tavoitteena on kehittää moniammatillista työskentelynä ICF viitekehyksessä. Pääpaino mm. on asiakaslähtöisyydessä ja kirjaamisen kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten ICF näkyy tavoitteen asettelussa, kun laatijana on 1) kuntoutuja, 2) lähettävä taho ja 3) moniammatillinen tiimi. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten kahden eri ammattiryhmän edustajien ICF koodaus eroaa toisistaan. Menetelmänä oli poikkitieteellinen tutkimus, jossa vuoden 2011 aikana kuntoutuksessa olleen 50 kuntoutujan kirjallisista asiakirjoista koodattiin tavoitteet ICF koodausperiaatteiden mukaisesti. Kuntoutujan tavoitteet saatiin etukäteiskyselylomakkeesta, lähettävän tahon lähetteestä tai kuntoutussuunnitelmasta ja moniammatillisen tiimin jäsenien osalausunnoista ja sairauskertomuksesta. Kaksi koodaajaa, jotka edustivat eri ammattiryhmiä, koodasivat tavoitteet itsenäisesti ja ero heidän välillä arvioitiin Chi-Square-of-Fit testillä. Tulokset: kuntoutujien tavoitteet ICF toimintakyky mallissa kohdistuivat ruumin toimintojen kuten muuttuneen persoonallisuutensa ja oireittensa ymmärtämiseen ja kipujen vähenemiseen. Osallistumisen tasolla tavoitteet liittyivät työhön paluuseen. Lähettävän tahon tavoitteet kohdistuivat työhön paluuseen tai opiskeluun, mutta myös vertaistuki nousi tärkeäksi tavoitteeksi. Tavoitteita oli nimetty harvoin lähettävältä taholta: 23 asiakkaalta 50:stä ne puuttuivat. Moniammatillisen tiimin tavoitteet kohdistuivat myös ruumiin toimintoihin, mutta enemmän myös kommunikoinnin, liikkumisen ja itsestä huolehtimisen alueelle. Kahden koodajan välillä oli merkittävä ero ruumiin toimintojen sekä suoritusten ja osallistumisen osioissa. Ympäristötekijöiden osalta ero ei ollut merkittävä. Koodaamista vaikeutti tavoitteiden yleisluonteisuus. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että koulutusta tarvitaan ICF viitekehyksen sisäistämisessä sekä keskustelua jatkettava moniammatilisen yhteistyön kehittämiseksi.
Tausta: Käpylän kuntoutuskeskuksessa on käynnissä projekti, jossa tavoitteena on kehittää moniammatillista työskentelynä ICF viitekehyksessä. Pääpaino mm. on asiakaslähtöisyydessä ja kirjaamisen kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten ICF näkyy tavoitteen asettelussa, kun laatijana on 1) kuntoutuja, 2) lähettävä taho ja 3) moniammatillinen tiimi. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten kahden eri ammattiryhmän edustajien ICF koodaus eroaa toisistaan. Menetelmänä oli poikkitieteellinen tutkimus, jossa vuoden 2011 aikana kuntoutuksessa olleen 50 kuntoutujan kirjallisista asiakirjoista koodattiin tavoitteet ICF koodausperiaatteiden mukaisesti. Kuntoutujan tavoitteet saatiin etukäteiskyselylomakkeesta, lähettävän tahon lähetteestä tai kuntoutussuunnitelmasta ja moniammatillisen tiimin jäsenien osalausunnoista ja sairauskertomuksesta. Kaksi koodaajaa, jotka edustivat eri ammattiryhmiä, koodasivat tavoitteet itsenäisesti ja ero heidän välillä arvioitiin Chi-Square-of-Fit testillä. Tulokset: kuntoutujien tavoitteet ICF toimintakyky mallissa kohdistuivat ruumin toimintojen kuten muuttuneen persoonallisuutensa ja oireittensa ymmärtämiseen ja kipujen vähenemiseen. Osallistumisen tasolla tavoitteet liittyivät työhön paluuseen. Lähettävän tahon tavoitteet kohdistuivat työhön paluuseen tai opiskeluun, mutta myös vertaistuki nousi tärkeäksi tavoitteeksi. Tavoitteita oli nimetty harvoin lähettävältä taholta: 23 asiakkaalta 50:stä ne puuttuivat. Moniammatillisen tiimin tavoitteet kohdistuivat myös ruumiin toimintoihin, mutta enemmän myös kommunikoinnin, liikkumisen ja itsestä huolehtimisen alueelle. Kahden koodajan välillä oli merkittävä ero ruumiin toimintojen sekä suoritusten ja osallistumisen osioissa. Ympäristötekijöiden osalta ero ei ollut merkittävä. Koodaamista vaikeutti tavoitteiden yleisluonteisuus. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että koulutusta tarvitaan ICF viitekehyksen sisäistämisessä sekä keskustelua jatkettava moniammatilisen yhteistyön kehittämiseksi.