Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon näkökulmia
Eerola, Virpi (2014)
Eerola, Virpi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401141285
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401141285
Tiivistelmä
Mielenterveys- ja päihdeongelman yhteisesiintyminen eli kaksoisdiagnoosi on keskeisimpiä tämän päivän haasteita mielenterveys- ja päihdepotilaan hoidossa. Kaksoisdiagnoosipotilaiden osuus palvelujärjestelmässä on edelleen kasvamassa, joten on entistä tarpeellisempaa arvioida ja kehittää tämän haasteellisen potilasryhmän hoitoa ja pohtia siihen liittyviä kysymyksiä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa Kellokosken sairaalan avokuntoutusosastolla 4.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdekuntoutumista huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Keskeiseksi ongelmaksi nousi se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdeongelman hoito huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Tämän alaongelmana oli se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa voidaan kehittää psykiatrisessa sairaanhoidossa ja minkälaista hoitoa kaksoisdiagnoosipotilas itse toivoisi saada. Tämä opinnäytetyö on toteutettu kehittävän työntutkimuksen ajatuksin. Kehittävässä työntutkimuksessa on viisi vaihetta, jotka etenevät alkutilanteen ongelman määrittelystä uusien toimintatapojen ideoinneista ja käyttöönotosta seurantaan. Tässä opinnäytetyössä edetään vaiheeseen kolme, jossa toiminnan ideat ja ajatukset esitellään.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on kerätty avokuntoutusosasto 4 työryhmän kehittämispalavereiden sisällöstä ja ideoinneista sekä potilaiden teemahaastatteluilla. Saadun aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella avokuntoutusosasto 4 hoitotyöntekijöiden kokemuksena ongelmiksi todettiin hoitohenkilökunnan osaamattomuus kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa sekä koulutuksen puute. Hoitotyöntekijöiden kokemana kaksoisdiagnoosipotilaan päihdehäiriötä ei riittävästi huomioida avokuntoutusosasto 4 hoidossa. Kaksoisdiagnoosipotilaan kokonaisvaltaisen hoidon esteenä ovat ongelman määrittelyn vaikeudet ja kieltävä asenne potilaan ongelmia kohtaan.
Osastohoidossa ei potilaiden kokemana nähty tarvetta muuttaa osaston nykyisiä toimintatapoja. Kehittämisideat ja toiveet liittyivät enemmän yhdessä tekemiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Luennot, yksityisyyden huomiointi, toiminnallisuus, virikkeet ja retket muun muassa olivat niitä toiveita, joita toivottiin olevan osastohoidon aikana kuntoutumisessa mukana.
Kehittämishaasteina tässä opinnäytetyössä nousi esiin hoitohenkilökunnan järjestelmällinen kouluttaminen. Opinnäytetyössä korostui tiedonkulun ja yhteistyön merkitys eri yhteistyötahojen kanssa. Ratkaisuehdotukseksi tässä opinnäytetyössä annetaan avokuntoutusosasto 4 hoidon päivittäminen viikko-ohjelman ja ryhmien suhteen sekä osastotuntien käyttäminen tiedonjakotilanteena.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdekuntoutumista huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Keskeiseksi ongelmaksi nousi se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdeongelman hoito huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Tämän alaongelmana oli se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa voidaan kehittää psykiatrisessa sairaanhoidossa ja minkälaista hoitoa kaksoisdiagnoosipotilas itse toivoisi saada. Tämä opinnäytetyö on toteutettu kehittävän työntutkimuksen ajatuksin. Kehittävässä työntutkimuksessa on viisi vaihetta, jotka etenevät alkutilanteen ongelman määrittelystä uusien toimintatapojen ideoinneista ja käyttöönotosta seurantaan. Tässä opinnäytetyössä edetään vaiheeseen kolme, jossa toiminnan ideat ja ajatukset esitellään.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on kerätty avokuntoutusosasto 4 työryhmän kehittämispalavereiden sisällöstä ja ideoinneista sekä potilaiden teemahaastatteluilla. Saadun aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella avokuntoutusosasto 4 hoitotyöntekijöiden kokemuksena ongelmiksi todettiin hoitohenkilökunnan osaamattomuus kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa sekä koulutuksen puute. Hoitotyöntekijöiden kokemana kaksoisdiagnoosipotilaan päihdehäiriötä ei riittävästi huomioida avokuntoutusosasto 4 hoidossa. Kaksoisdiagnoosipotilaan kokonaisvaltaisen hoidon esteenä ovat ongelman määrittelyn vaikeudet ja kieltävä asenne potilaan ongelmia kohtaan.
Osastohoidossa ei potilaiden kokemana nähty tarvetta muuttaa osaston nykyisiä toimintatapoja. Kehittämisideat ja toiveet liittyivät enemmän yhdessä tekemiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Luennot, yksityisyyden huomiointi, toiminnallisuus, virikkeet ja retket muun muassa olivat niitä toiveita, joita toivottiin olevan osastohoidon aikana kuntoutumisessa mukana.
Kehittämishaasteina tässä opinnäytetyössä nousi esiin hoitohenkilökunnan järjestelmällinen kouluttaminen. Opinnäytetyössä korostui tiedonkulun ja yhteistyön merkitys eri yhteistyötahojen kanssa. Ratkaisuehdotukseksi tässä opinnäytetyössä annetaan avokuntoutusosasto 4 hoidon päivittäminen viikko-ohjelman ja ryhmien suhteen sekä osastotuntien käyttäminen tiedonjakotilanteena.