Toiminnallinen paloturvallisuussuunnittelu ja EML-arvio
Hirvonen, Ville (2010)
Hirvonen, Ville
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002041906
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002041906
Tiivistelmä
Toiminnallinen paloturvallisuussuunnittelu eri muodoissaan yleistyy jatkuvasti varsinkin suurempien ja erikoisempien kohteiden suunnittelussa. Toiminnallisella paloturvallisuussuunnitellulla tarkoitetaan rakennusten suunnittelemista paloturvalliseksi käyttäen tietoa kohteesta, siinä toimivista ihmisistä, pelastustoimesta sekä mahdollisista palotapauksista. Tämä suunnitelma laaditaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. Koska toiminnallisesti suunnitellut kohteet ovat usein suuria, voivat niissä tapahtuvat tulipalot aiheuttaa merkittäviä omaisuusvahinkoja.
Vakuutusyhtiöt laativat suurimmista kohteistaan EML-arvion, eli arvion siitä, kuinka suuri vahinko kohteessa voisi pahimmassa mahdollisessa tapauksessa syntyä. Toiminnallinen paloturvallisuussuunnitelma taas laaditaan kattamaan kohteessa todennäköisesti esiintyvät tilanteet. Koska EML-arviossa tarkastellaan suurinta mahdollista vahinkoa, ei siinä huomioida lainkaan paloteknisiä laitteita kuten automaattista sammutuslaitteistoa tai savunpoistoa, joiden toimintavarmuudet ovat 80–90 prosenttia. Nämä laitteistot ovat kuitenkin usein merkittävässä asemassa toiminnallisessa paloturvallisuussuunnittelussa.
Tämän työn tarkoituksena on pohtia vakuutusyhtiön kannalta sitä, miten toiminnallisen paloturvallisuussuunnittelun ratkaisut mahdollisesti vaikuttavat EML-arvion laatimiseen sekä vahinkojen suuruuteen rakennuksen ja omaisuuden osalta. Asiaa lähestytään käytännön esimerkkien sekä Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan E1 sallimien lievennysten kautta.
E1 sallii taulukkomitoitukseen verrattuna huomattavia lievennyksiä rakennuksen kantavien rakenteiden ja pintojen vaatimuksiin, mikäli rakennukseen asennetaan automaattinen sammutus- tai savunpoistolaitteisto. Myös palo-osaston kokoa saadaan suurentaa merkittävästi. Näillä lievennyksillä ei ole suurtakaan merkitystä suunnittelun pohjana olevissa, rakennuksessa todennäköisesti esiintyvissä tilanteissa. Sitä vastoin EML-arvion mukaisessa, pahimmassa mahdollisessa tilanteessa vahingot voivat näiden lievennysten takia suurentua huomattavasti, kun palotekniset laitteet eivät toimi ja savu ja lämpö pääsevät aiheuttamaan tuhoja laajemmalla alueella.
Vakuutusyhtiöt laativat suurimmista kohteistaan EML-arvion, eli arvion siitä, kuinka suuri vahinko kohteessa voisi pahimmassa mahdollisessa tapauksessa syntyä. Toiminnallinen paloturvallisuussuunnitelma taas laaditaan kattamaan kohteessa todennäköisesti esiintyvät tilanteet. Koska EML-arviossa tarkastellaan suurinta mahdollista vahinkoa, ei siinä huomioida lainkaan paloteknisiä laitteita kuten automaattista sammutuslaitteistoa tai savunpoistoa, joiden toimintavarmuudet ovat 80–90 prosenttia. Nämä laitteistot ovat kuitenkin usein merkittävässä asemassa toiminnallisessa paloturvallisuussuunnittelussa.
Tämän työn tarkoituksena on pohtia vakuutusyhtiön kannalta sitä, miten toiminnallisen paloturvallisuussuunnittelun ratkaisut mahdollisesti vaikuttavat EML-arvion laatimiseen sekä vahinkojen suuruuteen rakennuksen ja omaisuuden osalta. Asiaa lähestytään käytännön esimerkkien sekä Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan E1 sallimien lievennysten kautta.
E1 sallii taulukkomitoitukseen verrattuna huomattavia lievennyksiä rakennuksen kantavien rakenteiden ja pintojen vaatimuksiin, mikäli rakennukseen asennetaan automaattinen sammutus- tai savunpoistolaitteisto. Myös palo-osaston kokoa saadaan suurentaa merkittävästi. Näillä lievennyksillä ei ole suurtakaan merkitystä suunnittelun pohjana olevissa, rakennuksessa todennäköisesti esiintyvissä tilanteissa. Sitä vastoin EML-arvion mukaisessa, pahimmassa mahdollisessa tilanteessa vahingot voivat näiden lievennysten takia suurentua huomattavasti, kun palotekniset laitteet eivät toimi ja savu ja lämpö pääsevät aiheuttamaan tuhoja laajemmalla alueella.