Ettei kukaan joukosta pois jää : Lastentarhanopettajien näkemyksiä lasten vertaissuhteiden tukemisesta ja syrjäytymisen ennaltaehkäisystä
Kallio, Anu; Knuutila, Päivi; Mäki-Asiala, Virva (2014)
Kallio, Anu
Knuutila, Päivi
Mäki-Asiala, Virva
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244824
Tiivistelmä
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää Peruspalvelukuntayhtymä Kallion lastentarhanopettajien näkemyksiä siitä, miten lasten syrjäytyminen päiväkodin vertaisryhmästä näkyy ja mikä aihe- uttaa lapsen vertaisryhmän ulkopuolelle jäämisen. Tavoitteenamme oli saada tietoa siitä, minkä- laisin menetelmin lastentarhanopettajat tukevat lapsen osallisuutta vertaisryhmässä, millaisia keinoja heillä on käytettävissään vertaisryhmän ulkopuolelle jääneen lapsen tukemiseksi ja mitkä asiat päiväkodissa vaikuttavat lastentarhanopettajien mahdollisuuksiin tukea sekä vertaisryhmä- toimintaa että lapsen vertaisryhmään kuulumista.
Tutkimuksemme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytimme lomakehaastattelua avoimin kysymyksin. Tutkimukseemme osallistui 18 lastentarhan- opettajaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueelta.
Tutkimuksessamme kävi ilmi, että päiväkodin vertaisryhmän toiminnasta jäävät helpoiten syrjään ujot, arat sekä hiljaiset lapset. Myös aggressiiviset, levottomat ja impulsiiviset lapset ovat vaarassa jäädä syrjään vertaisryhmästä. Tutkimuksemme mukaan myös lapsen erityisen tuen tarve on suuri haaste vertaissuhteiden toteutumisen kannalta.
Lastentarhanopettajien mukaan syrjäytyminen ilmeni selvemmin lasten välisessä leikissä ja leikki nousi esiin myös merkittävämpänä keinona tukea lapsen vertaissuhteita. Lisäksi lastentarhanopet- tajat toivat esiin pienryhmätoiminnan, kasvatuskumppanuuden ja kiusaamisen ehkäisyn tärkeän merkityksen syrjäytymisriskin ennaltaehkäisyssä. Lapsen itsetunnon tukeminen ja erilaiset tunne-, vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja tukevat menetelmät koettiin tärkeiksi työvälineiksi päiväkodin arjessa. Lastentarhanopettajat kokivat, että suuret lapsiryhmät, haasteellisten lasten määrän li- sääntyminen ja kiireen tunne vaikeuttivat heidän mahdollisuuksiaan tukea vertaisryhmän toimin- taa ja yksittäisen lapsen vertaissuhteita.
Tutkimuksemme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytimme lomakehaastattelua avoimin kysymyksin. Tutkimukseemme osallistui 18 lastentarhan- opettajaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueelta.
Tutkimuksessamme kävi ilmi, että päiväkodin vertaisryhmän toiminnasta jäävät helpoiten syrjään ujot, arat sekä hiljaiset lapset. Myös aggressiiviset, levottomat ja impulsiiviset lapset ovat vaarassa jäädä syrjään vertaisryhmästä. Tutkimuksemme mukaan myös lapsen erityisen tuen tarve on suuri haaste vertaissuhteiden toteutumisen kannalta.
Lastentarhanopettajien mukaan syrjäytyminen ilmeni selvemmin lasten välisessä leikissä ja leikki nousi esiin myös merkittävämpänä keinona tukea lapsen vertaissuhteita. Lisäksi lastentarhanopet- tajat toivat esiin pienryhmätoiminnan, kasvatuskumppanuuden ja kiusaamisen ehkäisyn tärkeän merkityksen syrjäytymisriskin ennaltaehkäisyssä. Lapsen itsetunnon tukeminen ja erilaiset tunne-, vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja tukevat menetelmät koettiin tärkeiksi työvälineiksi päiväkodin arjessa. Lastentarhanopettajat kokivat, että suuret lapsiryhmät, haasteellisten lasten määrän li- sääntyminen ja kiireen tunne vaikeuttivat heidän mahdollisuuksiaan tukea vertaisryhmän toimin- taa ja yksittäisen lapsen vertaissuhteita.