KOSKOO JA KOLOTTAA JOKA PAEKKAAN : Kyselytutkimus sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille heidän osaamisestaan arvioida ja hoitaa dementoituneen potilaan kipua
Leinonen, Tiina (2009)
Leinonen, Tiina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002262585
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002262585
Tiivistelmä
Aikaisempien tutkimusten ja käytännön työstä saatujen kokemusten perusteella dementoituneen vanhuspotilaan kivun arvioinnissa ja hoitamisessa on puutteita. Kivun tunnistaminen ei ole helppoa, jos ihminen ei kykene kertomaan itse kivustaan kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi. Dementoituneen vanhuksen kivun arvioinnissa ei käytetä riittävästi kipumittareita ja tämän vuoksi kipu on hoidettu puutteellisesti. Dementoituneen vanhuksen kivun hoidossa käytetään ensisijaisesti lääkehoitoa, mutta se ei saa olla ainoa hoitokeino kivun helpottumiseksi. Ei-lääkkeellisten hoitotyön menetelmien avulla tuetaan kivun lääkehoitoa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaamista arvioida ja hoitaa dementoituneen potilaan kipua kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, johon liittyi lääketieto-osuus ja kolme avointa kysymystä. Analysointi toteutettiin SPSS–tilasto -ohjelman ja sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen perusjoukko oli 51 ja otos 38.
Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien tiedot yleisesti kivusta on hyviä ja dementoituneen vanhuksen omaa arviota kivusta pidetään merkityksellisenä. Kivunhoidossa käytettävistä lääkkeistä tulehduskipulääkkeet tunnetaan hyvin, opioidien tunnistamisessa on vaihtelua ja muita kivunhoidossa käytettäviä lääkkeitä tunnistettiin melko hyvin. Kipumittareiden käyttö on vähäistä, vaikka niiden koettiin helpottavan kivun arviointia. Yhteiset linjat puuttuvat kivun arvioinnista. Kivun arviointia vaikeuttavat vastaajien mukaan kommunikaatio-ongelmat, ilmeiden ja eleiden tunnistaminen kivun ilmaisuksi sekä vanhuksen aggressiivinen käytös Hoitamisessa on vaikeaa lääkitykseen liittyvät asiat; kuinka saadaan potilas ottamaan lääkkeet, millainen annos on riittävä ja onko annetusta lääkkeestä ollut riittävästi apua. Ei-lääkkeellisiä hoitomuotoja käytetään runsaasti.
Tuloksia voidaan hyödyntää kivun arvioinnin ja hoidon yhteisten linjojen kehittämiseksi kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien osaamista arvioida ja hoitaa dementoituneen potilaan kipua kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella, johon liittyi lääketieto-osuus ja kolme avointa kysymystä. Analysointi toteutettiin SPSS–tilasto -ohjelman ja sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen perusjoukko oli 51 ja otos 38.
Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien tiedot yleisesti kivusta on hyviä ja dementoituneen vanhuksen omaa arviota kivusta pidetään merkityksellisenä. Kivunhoidossa käytettävistä lääkkeistä tulehduskipulääkkeet tunnetaan hyvin, opioidien tunnistamisessa on vaihtelua ja muita kivunhoidossa käytettäviä lääkkeitä tunnistettiin melko hyvin. Kipumittareiden käyttö on vähäistä, vaikka niiden koettiin helpottavan kivun arviointia. Yhteiset linjat puuttuvat kivun arvioinnista. Kivun arviointia vaikeuttavat vastaajien mukaan kommunikaatio-ongelmat, ilmeiden ja eleiden tunnistaminen kivun ilmaisuksi sekä vanhuksen aggressiivinen käytös Hoitamisessa on vaikeaa lääkitykseen liittyvät asiat; kuinka saadaan potilas ottamaan lääkkeet, millainen annos on riittävä ja onko annetusta lääkkeestä ollut riittävästi apua. Ei-lääkkeellisiä hoitomuotoja käytetään runsaasti.
Tuloksia voidaan hyödyntää kivun arvioinnin ja hoidon yhteisten linjojen kehittämiseksi kotisairaanhoidossa, ensiavussa ja vuodeosastolla.