”Täällähän me ei saada mitään päättää, ees putsareistakaan enää.” -Tutkimus Helsingin vankilan vartijoiden työn muutoksesta
Rämö, Riku; Mussalo, Eija (2014)
Rämö, Riku
Mussalo, Eija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101414745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101414745
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä perehdytään Helsingin vankilan vanginvartijoiden kokemukseen työnsä muuttumisesta. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoite oli vastata tutkimuskysymyksiin: miten Helsingin vankilan vartijat kokevat työnsä muuttuneen, sekä millaisia kehittämiskohteita ja – tarpeita vanginvartijan työssä on? Tavoitteena oli tehdä tutkimus, jonka tulokset ja kehittämisehdotus ovat hyödynnettävissä vanginvartijoiden työssä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pitää sisällään lyhyen selvityksen Helsingin vankilan historiasta, vanginvartijan toimenkuvan historiasta, uudistuneen koulutuksen sisällöistä, sekä katsauksen ajankohtaisista periaatteista ja muutoksista rikosseuraamusalalla. Näillä pyritään selvittämään muutosten taustalla olevia asioita ja niihin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää Helsingin vankilan vanginvartijaa. Haastateltavat olivat tulleet alalle 1982-2006. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.
Saatujen tulosten mukaan vartijat kokivat työympäristössä tekniikan lisääntyneen ja vankiaineksen heikentyneen entisestä. Yhteistyön koettiin vartijoiden kesken lisääntyneen, tosin esimiestyötä kritisoitiin ja esimiesten koettiin olevan vähemmän läsnä vartijoiden parissa. Työssä tapahtuneista muutoksista vartijat mainitsivat eniten työn muuttumisen monipuolisemmaksi sekä työmäärän kasvamisen ja henkilöstömäärän vähenemisen. Vartijoiden antamat kehitysehdotukset haastatteluissa liittyivät pitkälti käytännön työhön, helpottamaan arjen sujumista. Kahdeksi olennaisimmaksi kehittämisehdotukseksi haastattelujen pohjalta nousivat vartijoiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen omaan työhönsä, sekä yhteistyön parantaminen vartijoiden ja esimiesten välillä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pitää sisällään lyhyen selvityksen Helsingin vankilan historiasta, vanginvartijan toimenkuvan historiasta, uudistuneen koulutuksen sisällöistä, sekä katsauksen ajankohtaisista periaatteista ja muutoksista rikosseuraamusalalla. Näillä pyritään selvittämään muutosten taustalla olevia asioita ja niihin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää Helsingin vankilan vanginvartijaa. Haastateltavat olivat tulleet alalle 1982-2006. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.
Saatujen tulosten mukaan vartijat kokivat työympäristössä tekniikan lisääntyneen ja vankiaineksen heikentyneen entisestä. Yhteistyön koettiin vartijoiden kesken lisääntyneen, tosin esimiestyötä kritisoitiin ja esimiesten koettiin olevan vähemmän läsnä vartijoiden parissa. Työssä tapahtuneista muutoksista vartijat mainitsivat eniten työn muuttumisen monipuolisemmaksi sekä työmäärän kasvamisen ja henkilöstömäärän vähenemisen. Vartijoiden antamat kehitysehdotukset haastatteluissa liittyivät pitkälti käytännön työhön, helpottamaan arjen sujumista. Kahdeksi olennaisimmaksi kehittämisehdotukseksi haastattelujen pohjalta nousivat vartijoiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen omaan työhönsä, sekä yhteistyön parantaminen vartijoiden ja esimiesten välillä.