Vanhuuden arvostaminen ja suomalaiset vanhuskuvat 75 vuotta täyttäneiden näkökulmasta
Lehto, Niina (2014)
Lehto, Niina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116205
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112116205
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön päämääränä oli selvittää arvostus -käsitteen kautta suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia vanhuskuvia 75 vuotta täyttäneiden näkökulmasta. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimi SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.
Tutkimus piti sisällään sekä määrällisiä että laadullisia elementtejä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketutkimusta. Vastaajat olivat pääasiassa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen sekä Seinäjoen kaupungin asiakkaita. Tutkimukseen osallistuneiden joukko oli asumismuotonsa perusteella hyvin heterogeeninen ryhmä, sillä mukaan mahtui kotihoidon ja erimuotoisten asumispalveluyksiköiden asiakkaita sekä kotona itsenäisesti asuvia henkilöitä.
Tutkimus paljasti, että vanhuuden arvostaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa heikkoon taipuvaisella tasolla eikä ikäihmisten tasa-arvoinen kohtelu toteudu käytännössä riittävän hyvin. Kulttuuristamme heijastuu selkeää vanhuuden pelkoa ja vanhuus nähdään hyödyttömänä, passiivisena ja avuttomana elämänvaiheena.
Vanhuutta ei kuitenkaan koeta yhteiskunnassamme mitenkään häpeällisenä asiana. Yhteiskunnan huolenpitoon luotetaan melko hyvin nyt ja myös tulevaisuuden mahdollisen huolenpidon uskotaan olevan turvattua.
Ikäihmisiin kohdistuva arvostaminen voidaan jakaa epäaitoon ja aitoon arvostamiseen. Vanhuuden arvostamista on mahdollista lisätä yksilöllisin, yhteisöllisin ja yhteiskunnallisin keinoin. Yksilötason arvostaminen tarkoittaa yksilön asennetta vanhuutta kohtaan, yksittäisen ihmisen tekoja yksittäisiä ihmisiä kohtaan sekä esimerkkinä toimimista. Yhteisötasolla arvostamista voidaan lisätä erilaisilla tempauksilla ja siten myös esimerkkinä toimimisella. Yhteiskuntatasolla vanhuuden arvostaminen lisääntyy suurten linjojen vaikutuksesta; lait, resurssit ja palvelut.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoutta suomalaisista vanhuskuvista, korostaa ikäihmisten asemaa kokemusasiantuntijoina sekä herättää ihmiset rakentamaan Suomeen vanhuutta arvostavaa kulttuuria.
Tutkimus piti sisällään sekä määrällisiä että laadullisia elementtejä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketutkimusta. Vastaajat olivat pääasiassa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen sekä Seinäjoen kaupungin asiakkaita. Tutkimukseen osallistuneiden joukko oli asumismuotonsa perusteella hyvin heterogeeninen ryhmä, sillä mukaan mahtui kotihoidon ja erimuotoisten asumispalveluyksiköiden asiakkaita sekä kotona itsenäisesti asuvia henkilöitä.
Tutkimus paljasti, että vanhuuden arvostaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa heikkoon taipuvaisella tasolla eikä ikäihmisten tasa-arvoinen kohtelu toteudu käytännössä riittävän hyvin. Kulttuuristamme heijastuu selkeää vanhuuden pelkoa ja vanhuus nähdään hyödyttömänä, passiivisena ja avuttomana elämänvaiheena.
Vanhuutta ei kuitenkaan koeta yhteiskunnassamme mitenkään häpeällisenä asiana. Yhteiskunnan huolenpitoon luotetaan melko hyvin nyt ja myös tulevaisuuden mahdollisen huolenpidon uskotaan olevan turvattua.
Ikäihmisiin kohdistuva arvostaminen voidaan jakaa epäaitoon ja aitoon arvostamiseen. Vanhuuden arvostamista on mahdollista lisätä yksilöllisin, yhteisöllisin ja yhteiskunnallisin keinoin. Yksilötason arvostaminen tarkoittaa yksilön asennetta vanhuutta kohtaan, yksittäisen ihmisen tekoja yksittäisiä ihmisiä kohtaan sekä esimerkkinä toimimista. Yhteisötasolla arvostamista voidaan lisätä erilaisilla tempauksilla ja siten myös esimerkkinä toimimisella. Yhteiskuntatasolla vanhuuden arvostaminen lisääntyy suurten linjojen vaikutuksesta; lait, resurssit ja palvelut.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoutta suomalaisista vanhuskuvista, korostaa ikäihmisten asemaa kokemusasiantuntijoina sekä herättää ihmiset rakentamaan Suomeen vanhuutta arvostavaa kulttuuria.