”Kunnes kuolema meidät erotti” : Yli 75-vuotiaiden leskien kokemuksia leskeyden tuomasta surusta ja arjen muutoksista
Mäki-Paavola, Noora (2014)
Mäki-Paavola, Noora
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120818843
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120818843
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten neljä yli 75- vuotiasta leskeä ovat kokeneet puolison kuoleman, puolison menetyksestä seuraavan surun sekä selvinneet tässä elämän isoimmassa muutoksessa. Lisäksi selvitin, millä tavoin leskien arki on muuttunut puolison menetyksen jälkeen sekä miltä uudet muutokset ovat tuntuneet.
Opinnäytetyöni oli kvalitatiivinen, eli toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytin narratiivista tutkimusotetta. Haastateltavat olivat yli 75-vuotiaita leskeytyneitä ikäihmisiä. Kaikki haastateltavat asuivat yksin.
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen leskeyden käsitettä, surua ja surutyön pro-sessin vaiheita. Lisäksi avaan teorian näkökulmasta leskeytymisen mukanaan tuomia arjen muutoksia. Tulokset osoittavat, että suru on ainutlaatuinen ja aina muutoksia tuova kokemus, jonka kohtaamiseen ei voi koskaan täysin valmistautua. Menetys on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa sekä oma elämänhistoria että tunteet. Puolison menetyksestä selviytyminen on prosessi, jonka jokainen kulkee omaan tahtiin. Opinnäytetyö vahvisti jo olemassa olevaa tietoa.
Työn tavoitteena oli avata näkökulmia leskeydestä ja surusta sekä tuoda ymmärrystä leskien arjesta ja elämästä. Tutkimustulosten mukaan surutyön edistymisen kannalta sosiaaliset suhteet ovat tärkeässä roolissa. Silti omaiset ja läheiset osaavat harvoin olla oikealla tavalla tukena. Tutkimuksessa tulikin esille oikeanlaisen kohtaamisen merkitys. Surevan aito kohtaaminen antaa surevalle voimia jaksaa arjessa ja edistää hänen mahdollisuuksiaan löytää uusia selviytymiskeinoja.
Opinnäytetyöni oli kvalitatiivinen, eli toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytin narratiivista tutkimusotetta. Haastateltavat olivat yli 75-vuotiaita leskeytyneitä ikäihmisiä. Kaikki haastateltavat asuivat yksin.
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen leskeyden käsitettä, surua ja surutyön pro-sessin vaiheita. Lisäksi avaan teorian näkökulmasta leskeytymisen mukanaan tuomia arjen muutoksia. Tulokset osoittavat, että suru on ainutlaatuinen ja aina muutoksia tuova kokemus, jonka kohtaamiseen ei voi koskaan täysin valmistautua. Menetys on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa sekä oma elämänhistoria että tunteet. Puolison menetyksestä selviytyminen on prosessi, jonka jokainen kulkee omaan tahtiin. Opinnäytetyö vahvisti jo olemassa olevaa tietoa.
Työn tavoitteena oli avata näkökulmia leskeydestä ja surusta sekä tuoda ymmärrystä leskien arjesta ja elämästä. Tutkimustulosten mukaan surutyön edistymisen kannalta sosiaaliset suhteet ovat tärkeässä roolissa. Silti omaiset ja läheiset osaavat harvoin olla oikealla tavalla tukena. Tutkimuksessa tulikin esille oikeanlaisen kohtaamisen merkitys. Surevan aito kohtaaminen antaa surevalle voimia jaksaa arjessa ja edistää hänen mahdollisuuksiaan löytää uusia selviytymiskeinoja.