Työ, jolla on tulevaisuus : Seurakunnallisen varhaisnuorisotyön ydin ja haasteet työntekijöiden kuvaamina
Work with Future : The Core and Challenges of Preteen Work in Congregations Described by Chur ch Youth Workers
Ritokoski, Sami (2010)
Ritokoski, Sami
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-109-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-109-0
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää seurakuntien varhaisnuorisotyön painopisteitä sekä tyttöjen ja poikien hengellisen elämän tukemisen tapoja varhaisnuorisotyössä. Tutkimuskohteeksi valittiin Suomen ev.lut. kirkon seurakuntien varhaisnuorisotyöntekijät. Kyselyaineisto kerättiin 41 seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijältä, kahdeksasta suomenkielisestä hiippakunnasta. Aineisto analysoitiin käyttämällä hyväksi aineistolähtöistä laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia.
Vanhempien ja lasten odotusten arvioitiin liittyvän turvalliseen, laadukkaaseen, tasavertaiseen ja lasten iän huomioivaan toimintaan ja aitoon kohtaamiseen, aikuisuuteen ja läsnäoloon. Myös varhaisnuorisotyöntekijät pitivät tärkeänä henkilökohtaista kohtaamista ja turvallista aikuisuutta. Lasten ja vanhempien kanssa toimittaessa ja niissä kohtaamisissa omaa ammattitaitoa käytettäessä koettiin työn tärkeyttä ja tarpeellisuutta. Varhaisnuorisotyössä pidettiin tärkeänä monipuolisen ja turvallisen toiminnan tarjoamista. Lapsia ja nuoria haluttiin ohjata ja tukea kokonaisvaltaisesti, sillä kristillisen kasvatuksen tavoitteiden rinnalla myös elämäntaitoihin liittyvät tavoitteet olivat tärkeitä. Ymmärrys eri toimintamuotojen merkityksestä vahvistuu kokemuksen myötä, sillä kokeneimmat työntekijät kykenivät monipuolisimmin ilmaisemaan kerho-, koulu-, leiri- ja retkityön sekä muiden varhaisnuorisotyön toimintamuotojen vahvuuksia ja ominaispiirteitä. Koulu on seurakuntien varhaisnuorisotyön keskeisin yhteistyökumppani, ja koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on erittäin monipuolista.
Varhaisnuorisotyön haasteet liittyivät erityisesti 11–14-vuotiaiden sekä ns. erityistä tukea tarvitsevien lasten kohtaamiseen ja tavoittamiseen. Varhaisnuorisotyössä mukana olevien lasten ikä mahdollisti työntekijöille luontevan yhteydenpidon vanhempiin. Toisaalta vanhempien kiire, motivoitumattomuus ja vanhemmuuden ongelmat sekä työntekijöiden resurssien puute olivat suurimpia haasteita vanhempien kohtaamisessa. Paikalliset erityishaasteet liittyivät väestön syntyvyyteen, muuttamiseen, asukasmäärien kasvuun tai vähenemiseen, maantieteellisiin etäisyyksiin ja jopa jonkin herätysliikkeen vaikutukseen. Vajaat 2/3 työntekijöistä ilmaisi ajan ja työntekijäresurssien niukkuutta. Osa koki nuoriso- ja rippikoulutyön vievän heiltä aikaa ja resursseja varhaisnuorisotyöltä.
Hengellisen elämän tukeminen toteutui erityisesti hartauselämässä. Hartauksien lisäksi hengellistä elämää tuettiin jumalanpalveluksissa ja leireillä raamattutyöskentelyissä. Koulutyössä hengellisen elämän tukeminen tapahtui mm. päivänavauksien, tuntivierailujen ja koulukirkkojen kautta. Työntekijät kuvasivat hengellisen elämän tukemista tapahtuvan myös heidän ja tyttöjen ja poikien välisissä keskusteluissa, mikä kertoo varhaisnuorisotyön kohtaamisen ulottuvuudesta. Moni työntekijä näki hengellisen elämän tukemisen läpäisevän kaiken toiminnan. Kyse ei siis ole pelkästään esimerkiksi yksittäisistä hartauspuheista vaan kokonaisuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Tällainen kokonaisvaltaisuuden idea näyttää siis läpäisevän paitsi varhaisnuorisotyön yleiset kasvatustavoitteet myös hengellisen elämän ja sen tukemisen.
Vanhempien ja lasten odotusten arvioitiin liittyvän turvalliseen, laadukkaaseen, tasavertaiseen ja lasten iän huomioivaan toimintaan ja aitoon kohtaamiseen, aikuisuuteen ja läsnäoloon. Myös varhaisnuorisotyöntekijät pitivät tärkeänä henkilökohtaista kohtaamista ja turvallista aikuisuutta. Lasten ja vanhempien kanssa toimittaessa ja niissä kohtaamisissa omaa ammattitaitoa käytettäessä koettiin työn tärkeyttä ja tarpeellisuutta. Varhaisnuorisotyössä pidettiin tärkeänä monipuolisen ja turvallisen toiminnan tarjoamista. Lapsia ja nuoria haluttiin ohjata ja tukea kokonaisvaltaisesti, sillä kristillisen kasvatuksen tavoitteiden rinnalla myös elämäntaitoihin liittyvät tavoitteet olivat tärkeitä. Ymmärrys eri toimintamuotojen merkityksestä vahvistuu kokemuksen myötä, sillä kokeneimmat työntekijät kykenivät monipuolisimmin ilmaisemaan kerho-, koulu-, leiri- ja retkityön sekä muiden varhaisnuorisotyön toimintamuotojen vahvuuksia ja ominaispiirteitä. Koulu on seurakuntien varhaisnuorisotyön keskeisin yhteistyökumppani, ja koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on erittäin monipuolista.
Varhaisnuorisotyön haasteet liittyivät erityisesti 11–14-vuotiaiden sekä ns. erityistä tukea tarvitsevien lasten kohtaamiseen ja tavoittamiseen. Varhaisnuorisotyössä mukana olevien lasten ikä mahdollisti työntekijöille luontevan yhteydenpidon vanhempiin. Toisaalta vanhempien kiire, motivoitumattomuus ja vanhemmuuden ongelmat sekä työntekijöiden resurssien puute olivat suurimpia haasteita vanhempien kohtaamisessa. Paikalliset erityishaasteet liittyivät väestön syntyvyyteen, muuttamiseen, asukasmäärien kasvuun tai vähenemiseen, maantieteellisiin etäisyyksiin ja jopa jonkin herätysliikkeen vaikutukseen. Vajaat 2/3 työntekijöistä ilmaisi ajan ja työntekijäresurssien niukkuutta. Osa koki nuoriso- ja rippikoulutyön vievän heiltä aikaa ja resursseja varhaisnuorisotyöltä.
Hengellisen elämän tukeminen toteutui erityisesti hartauselämässä. Hartauksien lisäksi hengellistä elämää tuettiin jumalanpalveluksissa ja leireillä raamattutyöskentelyissä. Koulutyössä hengellisen elämän tukeminen tapahtui mm. päivänavauksien, tuntivierailujen ja koulukirkkojen kautta. Työntekijät kuvasivat hengellisen elämän tukemista tapahtuvan myös heidän ja tyttöjen ja poikien välisissä keskusteluissa, mikä kertoo varhaisnuorisotyön kohtaamisen ulottuvuudesta. Moni työntekijä näki hengellisen elämän tukemisen läpäisevän kaiken toiminnan. Kyse ei siis ole pelkästään esimerkiksi yksittäisistä hartauspuheista vaan kokonaisuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Tällainen kokonaisvaltaisuuden idea näyttää siis läpäisevän paitsi varhaisnuorisotyön yleiset kasvatustavoitteet myös hengellisen elämän ja sen tukemisen.