Oulun vesistöjen kunnostusohjelma : Priorisointimallin kehittäminen
Anttila, Susanna (2015)
Anttila, Susanna
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504094097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504094097
Tiivistelmä
Oulun kaupungin alueelle sijoittui useita uusia vesistöjä, kun Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii yhdistyivät vuoden 2013 alussa. Vesistöjen kunnostustarpeita on Oulussa huomattavasti enemmän kuin hankkeita pystytään rahoittamaan. Ouluun päätettiin laatia vesistöjen kunnostusohjelma, jossa määritellään hankkeiden tärkeysjärjestys. Opinnäytetyössä kehitettiin Oulun kaupungin olosuhteisiin sopiva vesistökunnostushankkeiden priorisointimalli. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, voidaanko vesistökunnostusten arvioinnissa vertailla järviä ja virtavesiä yhteismitallisesti. Tärkeänä ominaisuutena pidettiin myös sitä, että arviointiin voisi myöhemmin lisätä uusia vesistöjä. Rahoitus työhön tuli Oulun kaupungilta ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.
Aiempien tutkimusten perusteella tässä työssä kehittämismenetelmäksi valittiin monitavoitteiseen päätösanalyysiin perustuva lähestymistapa. Priorisointimallissa oli viisi arviointikriteeriä: ulkoinen kuormitus, havaitut ongelmat, kalasto ja kalastus, ekologinen tila sekä potentiaalisten käyttäjien määrä. Kaikille kriteereille määriteltiin kuusiportainen pisteytys (0–5 pistettä). Arviointipohjana käytettiin Excel-laskentataulukkoa. Painokertoimia ei käytetty, mutta niille varattiin paikka arviointitaulukossa siltä varalta, että kriteereitä halutaan painottaa. Priorisointimallia testattiin arvioimalla viisihenkisessä asiantuntijaryhmässä 52 Oulun vesistöä, joille saatiin suuntaa-antava tärkeysjärjestys.
Priorisointimalli soveltui tasapuolisesti sekä järvien että virtavesien arviointiin. Samalla priorisointimallilla voidaan myöhemmin arvioida nyt arvioinnin ulkopuolelle jääneitä vesistöjä. Arviointitulos päivittyy tilanteen muuttuessa, tiedon lisääntyessä ja uusien vesistöjen arvioinnin myötä. Arviointitulosta voidaan tarkentaa esimerkiksi vesistökohtaisilla selvityksillä, kyselytutkimuksella tai käyttämällä arvioinnissa useampia asiantuntijoita. Oulun kaupunki vastaa jatkossa tietojen päivittämisestä ja uusien kohteiden arvioinnista. Kunnostusohjelman tarkoituksena on tukea päätöksentekoa, kun mietitään minne resursseja jatkossa suunnataan.
Aiempien tutkimusten perusteella tässä työssä kehittämismenetelmäksi valittiin monitavoitteiseen päätösanalyysiin perustuva lähestymistapa. Priorisointimallissa oli viisi arviointikriteeriä: ulkoinen kuormitus, havaitut ongelmat, kalasto ja kalastus, ekologinen tila sekä potentiaalisten käyttäjien määrä. Kaikille kriteereille määriteltiin kuusiportainen pisteytys (0–5 pistettä). Arviointipohjana käytettiin Excel-laskentataulukkoa. Painokertoimia ei käytetty, mutta niille varattiin paikka arviointitaulukossa siltä varalta, että kriteereitä halutaan painottaa. Priorisointimallia testattiin arvioimalla viisihenkisessä asiantuntijaryhmässä 52 Oulun vesistöä, joille saatiin suuntaa-antava tärkeysjärjestys.
Priorisointimalli soveltui tasapuolisesti sekä järvien että virtavesien arviointiin. Samalla priorisointimallilla voidaan myöhemmin arvioida nyt arvioinnin ulkopuolelle jääneitä vesistöjä. Arviointitulos päivittyy tilanteen muuttuessa, tiedon lisääntyessä ja uusien vesistöjen arvioinnin myötä. Arviointitulosta voidaan tarkentaa esimerkiksi vesistökohtaisilla selvityksillä, kyselytutkimuksella tai käyttämällä arvioinnissa useampia asiantuntijoita. Oulun kaupunki vastaa jatkossa tietojen päivittämisestä ja uusien kohteiden arvioinnista. Kunnostusohjelman tarkoituksena on tukea päätöksentekoa, kun mietitään minne resursseja jatkossa suunnataan.