Tulottomat miehet ja naiset toimeentulotuen asiakkaina
Liimatainen, Sanni (2015)
Liimatainen, Sanni
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275096
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275096
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Liimatainen, Sanni. Tulottomat miehet ja naiset toimeentulotuen asiakkaina. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2015, 77 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan ylempi koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
Toimeentulotuki on muuttunut viimesijaisesta taloudellisesta tuesta pitkäkestoisemmaksi ja säännöllisemmäksi pienituloisten kotitalouksien tulon lähteeksi. Myös niin sanottujen tulottomien asiakkaiden määrä on kasvanut toimeentulotukea saavien kotitalouksien joukossa. Opinnäytetyössä haluttiin tuottaa tietoa tulottomista toimeentulotuen asiakkaista, sukupuolten välisistä eroista sekä tulottomuuden kestosta Espoon Eteläisessä aikuissosiaalityössä.
Opinnäytetyö on seurantatutkimus, jonka aineistona käytettiin asiakastietojärjestelmään kirjattuja tietoja tammikuussa 2009 tulottomina olleista kotitalouksista. Tulottomien 411 asiakkaan tilanteissa tapahtuvia muutoksia seurattiin elokuuhun 2014 saakka kahdeksan tarkasteluajankohdan avulla. Asiakkaiden tiedoista tarkasteltiin muun muassa tulottomien määrää ja tulottomuudessa tapahtuneita muutoksia, sukupuolten välisiä eroja tulottomuudessa sekä asiakastapaamisten vaikutuksia asiakkaiden tilanteisiin.
Opinnäytetyössä yhdistettiin määrällisen ja laadullisen analyysin menetelmiä. Kaikkien 411 tulottoman asiakkaan tietoja käsiteltiin kvantitatiivisen analyysin mukaisesti, ja tulokset on esitetty ristiintaulukoinnin avulla. Lisäksi poimittiin sattumanvaraisesti tulottomien joukosta 19 asiakasta, joiden asiakkuuksista piirrettiin niin sanotut asiakkuuden aikajanat kuvaamaan heidän asiakkuuttaan aikuissosiaalityössä.
Espoon Eteläisessä aikuissosiaalityössä oli tammikuussa 2009 yhteensä 411 tulotonta kotitaloutta, joista 270 asiakasta oli miehiä ja 141 naisia. Tulosten perusteella on nähtävissä, että Espoossa esiintyy niin sanottua pitkäaikaistulottomuutta (yli 12 kuukautta), kun vuoden seurannan jälkeen edelleen 52,3 prosenttia oli tulottomina toimeentulotuen asiakkaina. Asiakkaista 79,1 prosentille varattiin tapaamisaika, ja vähintään yksi aika toteutui 71,0 prosentilla asiakkaista. Vain 49,9 prosenttia asiakkaista tavattiin kirjausten perusteella myös uudelleen.
Koko tarkastelun (5 vuotta, 8 kuukautta) ajan tulottomana oli yhteensä 73 asiakasta, joista 52 oli miehiä ja 21 naisia. Heistä jokaiselle varattiin tapaamisaika, ja vähintään yksi aika toteutui 90,4 prosentilla. Useammin kuin kerran tavattiin 72,6 %. Koko ajanjaksolla 7 henkilöä ei tavattu lainkaan ja 13 henkilöä vain kerran. Määrät kuulostavat vähäisiltä, mutta on tärkeää huomata, että nämä henkilöt ovat olleet pääsääntöisesti vain viimesijaisen taloudellisen tuen varassa koko tämän ajan.
Asiakkaiden aikajanojen perusteella asiakkaiden tapaamisilla saama ohjaus ensisijaisiin tuloihin ei ollut kovin yleistä. Asiakkaiden elämäntilanteet olivat hyvin monikerroksisia, ja välittivät viestiä siitä, että yhden tapaamisen aikana on vaikea tehdä asiakkaan tilanteen eteen muuta kuin kirjata nykytilanne.
Johtopäätöksinä esitetään, että mikäli tulottomien toimeentulotuen saajien ja toimeentulotuen kustannusten ylipäätään määrään ja suuruuteen halutaan vaikuttaa, tulee tulottomien asiakkaiden tapaamisiin panostaa entistä enemmän. Heitä tulee tavata ja ohjata säännöllisesti sekä seurata heidän tilanteiden kehittymistä. Pitkäaikainen tulottomuus ja riippuvuus toimeentulotuesta on merkittävä syrjäytymisriskiä lisäävä tekijä. Toisaalta voidaan pohtia, ovatko ei-tulottomat toimeentulotuen saajat tulottomia paremmassa asemassa tai vähemmän riskiryhmää taloudellisesta tai työllisyyden näkökulmasta, ja onko perusturvan taso Suomessa ylipäänsä riittävä.
Asiasanat: toimeentulo, sosiaaliohjaus, sukupuoli, toimeentulotuki, sukupuolierot
Liimatainen, Sanni. Tulottomat miehet ja naiset toimeentulotuen asiakkaina. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2015, 77 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan ylempi koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
Toimeentulotuki on muuttunut viimesijaisesta taloudellisesta tuesta pitkäkestoisemmaksi ja säännöllisemmäksi pienituloisten kotitalouksien tulon lähteeksi. Myös niin sanottujen tulottomien asiakkaiden määrä on kasvanut toimeentulotukea saavien kotitalouksien joukossa. Opinnäytetyössä haluttiin tuottaa tietoa tulottomista toimeentulotuen asiakkaista, sukupuolten välisistä eroista sekä tulottomuuden kestosta Espoon Eteläisessä aikuissosiaalityössä.
Opinnäytetyö on seurantatutkimus, jonka aineistona käytettiin asiakastietojärjestelmään kirjattuja tietoja tammikuussa 2009 tulottomina olleista kotitalouksista. Tulottomien 411 asiakkaan tilanteissa tapahtuvia muutoksia seurattiin elokuuhun 2014 saakka kahdeksan tarkasteluajankohdan avulla. Asiakkaiden tiedoista tarkasteltiin muun muassa tulottomien määrää ja tulottomuudessa tapahtuneita muutoksia, sukupuolten välisiä eroja tulottomuudessa sekä asiakastapaamisten vaikutuksia asiakkaiden tilanteisiin.
Opinnäytetyössä yhdistettiin määrällisen ja laadullisen analyysin menetelmiä. Kaikkien 411 tulottoman asiakkaan tietoja käsiteltiin kvantitatiivisen analyysin mukaisesti, ja tulokset on esitetty ristiintaulukoinnin avulla. Lisäksi poimittiin sattumanvaraisesti tulottomien joukosta 19 asiakasta, joiden asiakkuuksista piirrettiin niin sanotut asiakkuuden aikajanat kuvaamaan heidän asiakkuuttaan aikuissosiaalityössä.
Espoon Eteläisessä aikuissosiaalityössä oli tammikuussa 2009 yhteensä 411 tulotonta kotitaloutta, joista 270 asiakasta oli miehiä ja 141 naisia. Tulosten perusteella on nähtävissä, että Espoossa esiintyy niin sanottua pitkäaikaistulottomuutta (yli 12 kuukautta), kun vuoden seurannan jälkeen edelleen 52,3 prosenttia oli tulottomina toimeentulotuen asiakkaina. Asiakkaista 79,1 prosentille varattiin tapaamisaika, ja vähintään yksi aika toteutui 71,0 prosentilla asiakkaista. Vain 49,9 prosenttia asiakkaista tavattiin kirjausten perusteella myös uudelleen.
Koko tarkastelun (5 vuotta, 8 kuukautta) ajan tulottomana oli yhteensä 73 asiakasta, joista 52 oli miehiä ja 21 naisia. Heistä jokaiselle varattiin tapaamisaika, ja vähintään yksi aika toteutui 90,4 prosentilla. Useammin kuin kerran tavattiin 72,6 %. Koko ajanjaksolla 7 henkilöä ei tavattu lainkaan ja 13 henkilöä vain kerran. Määrät kuulostavat vähäisiltä, mutta on tärkeää huomata, että nämä henkilöt ovat olleet pääsääntöisesti vain viimesijaisen taloudellisen tuen varassa koko tämän ajan.
Asiakkaiden aikajanojen perusteella asiakkaiden tapaamisilla saama ohjaus ensisijaisiin tuloihin ei ollut kovin yleistä. Asiakkaiden elämäntilanteet olivat hyvin monikerroksisia, ja välittivät viestiä siitä, että yhden tapaamisen aikana on vaikea tehdä asiakkaan tilanteen eteen muuta kuin kirjata nykytilanne.
Johtopäätöksinä esitetään, että mikäli tulottomien toimeentulotuen saajien ja toimeentulotuen kustannusten ylipäätään määrään ja suuruuteen halutaan vaikuttaa, tulee tulottomien asiakkaiden tapaamisiin panostaa entistä enemmän. Heitä tulee tavata ja ohjata säännöllisesti sekä seurata heidän tilanteiden kehittymistä. Pitkäaikainen tulottomuus ja riippuvuus toimeentulotuesta on merkittävä syrjäytymisriskiä lisäävä tekijä. Toisaalta voidaan pohtia, ovatko ei-tulottomat toimeentulotuen saajat tulottomia paremmassa asemassa tai vähemmän riskiryhmää taloudellisesta tai työllisyyden näkökulmasta, ja onko perusturvan taso Suomessa ylipäänsä riittävä.
Asiasanat: toimeentulo, sosiaaliohjaus, sukupuoli, toimeentulotuki, sukupuolierot