Kaavoitussopimukset, maankäyttösopimukset ja kehittämiskorvausmenettely
Härkönen, Minna (2015)
Härkönen, Minna
Lapin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504305584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504305584
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä oli tavoitteena selvittää miten kaavoitussopimukset, maankäyttösopimukset ja niiden menettely oli säädelty ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaan tuloa sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta kehit- tämiskorvausmenettelyn osalta.
Asian selvittämiseksi perehdyin maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen, uudistusta edeltäneeseen lainsäädäntöön ja käytettyihin menettelytapoihin eri aikoina kirjallisuuden ja lainsäädännön pohjalta. Tavoitteenani oli tehdä myös kysely kuntiin kehittämiskorvausmenettelyn käytöstä. Koska kehittämiskorvausta ei ole käytetty siinä laajuudessa mitä työni kannalta olisi ollut tarpeellista, kyselyä ei voinut tehdä.
Maankäyttösopimukset ovat osa kunnan maapolitiikkaa ja olen valottanut työssäni lainsäädännön pohjalta maapolitiikkaa ja maankäyttöpolitiikkaa sekä maapoliittisia keinoja.
Maankäyttö- ja rakennuslain muutos (MRL 222/2003), koski uutta 12 a lukua, kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen.
Kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä maankäyttösopimuksia asemakaavoitettavan alueen maanomistajan kanssa. Maanomistajalla on velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, mikäli asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä. Kehittämiskorvausmenettely varmistaa, että kunta voi kohdella kaikkia maanomistajia tasapuolisesti kaavan toteuttamisesta sovittaessa ja päätettäessä, riippumatta siitä ovatko kaikki maanomistajat halukkaita sopimaan maankäyttösopimuksella.
Kehittämiskorvausmenettelysta tuli yksi uusi väline kunnan maapoliittiseen keinovalikoimaan. Kuitenkaan kunnat eivät ole vielä tätä maapolitiikan keinoa käyttäneet.
Asian selvittämiseksi perehdyin maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen, uudistusta edeltäneeseen lainsäädäntöön ja käytettyihin menettelytapoihin eri aikoina kirjallisuuden ja lainsäädännön pohjalta. Tavoitteenani oli tehdä myös kysely kuntiin kehittämiskorvausmenettelyn käytöstä. Koska kehittämiskorvausta ei ole käytetty siinä laajuudessa mitä työni kannalta olisi ollut tarpeellista, kyselyä ei voinut tehdä.
Maankäyttösopimukset ovat osa kunnan maapolitiikkaa ja olen valottanut työssäni lainsäädännön pohjalta maapolitiikkaa ja maankäyttöpolitiikkaa sekä maapoliittisia keinoja.
Maankäyttö- ja rakennuslain muutos (MRL 222/2003), koski uutta 12 a lukua, kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen.
Kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä maankäyttösopimuksia asemakaavoitettavan alueen maanomistajan kanssa. Maanomistajalla on velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin, mikäli asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä. Kehittämiskorvausmenettely varmistaa, että kunta voi kohdella kaikkia maanomistajia tasapuolisesti kaavan toteuttamisesta sovittaessa ja päätettäessä, riippumatta siitä ovatko kaikki maanomistajat halukkaita sopimaan maankäyttösopimuksella.
Kehittämiskorvausmenettelysta tuli yksi uusi väline kunnan maapoliittiseen keinovalikoimaan. Kuitenkaan kunnat eivät ole vielä tätä maapolitiikan keinoa käyttäneet.