Liedin lumoa : Liedin "Palava laulu" kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle
Ranta, Iida (2015)
Ranta, Iida
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504295472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504295472
Tiivistelmä
Ranta, Iida. Liedin Lumoa – Liedin ”Palava laulu” kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle.
Kevät 2015, 54 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, tulkki (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä mahdollisimman syvällisesti liedin eli taidelaulun olemukseen ja kääntää se visuaaliseen muotoon suomalaiselle viittomakielelle. Työ tehtiin tekijän halusta osallistua aina ajankohtaiseen käännös- ja kulttuurityöhön.
Lähdetekstinä käytettiin liediä nimeltä ”Palava laulu”, jonka on säveltänyt Yrjö Kilpinen Uuno Kailaan runoon. Musiikilliselta tyylilajiltaan lied on uusklassinen.
Prosessi alkoi tutustumisella runouden, musiikin ja liedin olemukseen. Käännöstyössä edettiin käytännönläheisesti aloittamalla kääntäminen tutustumalla ensin runoilija Uuno Kailaan ja säveltäjä Yrjö Kilpisen elämänhistoriaan ja tuotantoon. Lisäksi selvitettiin viittomakielisen taideilmaisun juuria sekä hieman viittomakielen visuaalista luonnetta. Tämän jälkeen edettiin käytännön käännöstyöhön, jossa käytettiin apuna semanttista käännösmallia, eli lähteen analyysivaiheen jälkeen liedistä piirrettiin kuva ja aloitettiin työskentely sen kanssa. Alkuperäinen lähde jätettiin tässä vaiheessa sivuun. Käännös syntyi hyvin pitkälle ajatuksen tasolla. Käännöksestä videoitiin raakakäännös, josta pyydettiin palautetta viittomakieliseltä henkilöltä sekä ohjaajilta. Palautteen perusteella tehtiin lopullinen hiottu käännös, joka julkaistiin YouTubessa ja Viittomakielisessä kirjastossa internetissä.
Arvioitaessa lopullista käännöstä ja matkaa siihen käännösteoreettisesta näkökulmasta esiin nousi skoposteoria, sillä käännöksessä ei pyritty vastaavuuteen lähdetekstin kanssa. Käännöksen skopokseksi eli tarkoitukseksi oli valittu ekspressiivisyys eli ilmaisuvoimaisuus, ja tavoitteena oli, että käännös toimisi siinä funktiossa mahdollisimman hyvin viittomakielisessä kulttuurissa. Lisäksi kommenttiosuudessa pohdittiin käännösvaiheessa tehtyjä pragmaattisia adaptaatioita.
Lopputulos oli lähteestä irtautunut itsenäinen ja äänetön taideteos. Siitä voi nähdä, että semanttinen käännösmalli oli toimiva apuväline liedin kääntämisessä. Viittomakielisen palaute raakakäännöksestä kannatti hyödyntää.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että itse lopputulosta merkittävämpi oli matka siihen – prosessi. Huolellinen perehtyminen kaikkiin lähteeseen liittyviin aihealueisiin ja niiden työstäminen kirjoittamalla raporttia alusta alkaen sekä uskollinen opinnäytetyöpäiväkirjan pitäminen mahdollistivat teoksen syntymisen. Se, oliko lopputulos runoutta, musiikkia tai molempia vai jotain ihan muuta, on katsojien arvioitavissa.
Asiasanat: lied, Yrjö Kilpinen, Uuno Kailas, suomalainen viittomakieli, käännöstyö, semanttinen käännösmalli
Kevät 2015, 54 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, tulkki (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä mahdollisimman syvällisesti liedin eli taidelaulun olemukseen ja kääntää se visuaaliseen muotoon suomalaiselle viittomakielelle. Työ tehtiin tekijän halusta osallistua aina ajankohtaiseen käännös- ja kulttuurityöhön.
Lähdetekstinä käytettiin liediä nimeltä ”Palava laulu”, jonka on säveltänyt Yrjö Kilpinen Uuno Kailaan runoon. Musiikilliselta tyylilajiltaan lied on uusklassinen.
Prosessi alkoi tutustumisella runouden, musiikin ja liedin olemukseen. Käännöstyössä edettiin käytännönläheisesti aloittamalla kääntäminen tutustumalla ensin runoilija Uuno Kailaan ja säveltäjä Yrjö Kilpisen elämänhistoriaan ja tuotantoon. Lisäksi selvitettiin viittomakielisen taideilmaisun juuria sekä hieman viittomakielen visuaalista luonnetta. Tämän jälkeen edettiin käytännön käännöstyöhön, jossa käytettiin apuna semanttista käännösmallia, eli lähteen analyysivaiheen jälkeen liedistä piirrettiin kuva ja aloitettiin työskentely sen kanssa. Alkuperäinen lähde jätettiin tässä vaiheessa sivuun. Käännös syntyi hyvin pitkälle ajatuksen tasolla. Käännöksestä videoitiin raakakäännös, josta pyydettiin palautetta viittomakieliseltä henkilöltä sekä ohjaajilta. Palautteen perusteella tehtiin lopullinen hiottu käännös, joka julkaistiin YouTubessa ja Viittomakielisessä kirjastossa internetissä.
Arvioitaessa lopullista käännöstä ja matkaa siihen käännösteoreettisesta näkökulmasta esiin nousi skoposteoria, sillä käännöksessä ei pyritty vastaavuuteen lähdetekstin kanssa. Käännöksen skopokseksi eli tarkoitukseksi oli valittu ekspressiivisyys eli ilmaisuvoimaisuus, ja tavoitteena oli, että käännös toimisi siinä funktiossa mahdollisimman hyvin viittomakielisessä kulttuurissa. Lisäksi kommenttiosuudessa pohdittiin käännösvaiheessa tehtyjä pragmaattisia adaptaatioita.
Lopputulos oli lähteestä irtautunut itsenäinen ja äänetön taideteos. Siitä voi nähdä, että semanttinen käännösmalli oli toimiva apuväline liedin kääntämisessä. Viittomakielisen palaute raakakäännöksestä kannatti hyödyntää.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että itse lopputulosta merkittävämpi oli matka siihen – prosessi. Huolellinen perehtyminen kaikkiin lähteeseen liittyviin aihealueisiin ja niiden työstäminen kirjoittamalla raporttia alusta alkaen sekä uskollinen opinnäytetyöpäiväkirjan pitäminen mahdollistivat teoksen syntymisen. Se, oliko lopputulos runoutta, musiikkia tai molempia vai jotain ihan muuta, on katsojien arvioitavissa.
Asiasanat: lied, Yrjö Kilpinen, Uuno Kailas, suomalainen viittomakieli, käännöstyö, semanttinen käännösmalli