Tunneälyä oppimassa : Esiopetusikäisten lasten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoitteista
Mikkola, Titta (2015)
Mikkola, Titta
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610340
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mikkola, Titta. Tunneälyä oppimassa – Esiopetusikäisten lasten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoitteista. Helsinki, kevät 2015. 70 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tietoinen läsnäolo on havainnointia ja huomion kiinnittämistä läsnä olevaan hetkeen, tuomitsematta ja arvioimatta sitä (Anderssen&Stawreberg 2010,15). Tietoisen läsnäolon harjoitteilla voidaan tukea lapsen keskittymiskykyä ja tunnetaitoja sekä opettaa lasta hyväksymään paremmin itsensä ja olemaan itselleen kiltti sekä ymmärtämään paremmin muita.
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten tietoisen läsnäolon harjoitteet soveltuvat esiopetusikäiselle lapsille. Työn tavoitteena oli antaa lapsille kokemuksia siitä, miltä rauha tuntuu heidän mielessään ja kehossaan eri aistien kautta koettuna sekä tarjota kasvattajille informaatiota tietoisesta läsnäolosta. Keskeisenä lähtökohtana olivat lasten omat ajatukset, näkemykset ja kokemukset toiminnasta.
Toiminnallisessa opinnäytetyössä tehtiin syksyllä 2014 interventio vantaalaisessa päiväkodissa toimivan esiopetusryhmän yhteen pienryhmään, missä oli 8 lasta. Interventio käsitti viisi toimintahetkeä, joissa käytettiin tietoiseen läsnäoloon perustuvia harjoitteita. Toimintahetkien suunnittelusta ja ohjaamisesta vastasi opinnäytetyöntekijä ja siihen osallistui lasten lisäksi ryhmässä toimivia kasvattajia.
Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, videointia, päiväkirjamerkintöjä ja ryhmähaastattelua. Havainnoinnissa keskityttiin selvittämään sitä, miten lapset sitoutuivat tietoisen läsnäolon harjoitteisiin, mitä ajatuksia ne heissä herättivät ja miten lapset käyttivät oppimiaan taitoja omassa arjessaan. Havaintojen ja haastattelun pohjalta arvioitiin, miten tietoisen läsnäolon harjoitteet soveltuvat esiopetusikäisille lapsille.
Toiminnan havaittiin olevan lapsille mielekästä ja kaikki lapset kokivat saaneensa intervention kautta kokemuksia rauhan tunteesta ja erilaisista tavoista rauhoittua. Toimintahetket, joissa vuoroteltiin toiminnan, leikin ja keskittymistä vaativien meditointihetkien välillä, toimivat kaikista parhaiten. Intervention aikana puolet lapsista käytti oppimiaan taitoja omassa arjessaan, mikä kertoo harjoitteiden olleen lapsille merkityksellisiä.
Opinnäytetyön tapauskohtaisen luonteen vuoksi toiminnan arviointi ei ole yleistettävissä sellaisenaan. Toiminnan arviointi vahvistaa kuitenkin tietoisesta läsnäolosta tehtyjen tutkimusten tuloksia, joiden mukaan harjoitteet ovat hyvin soveltuvia lapsille ja he kokevat ne mieluisiksi.
Asiasanat: Tietoinen läsnäolo, tunneäly, esiopetus, toiminnallinen opinnäytetyö
Mikkola, Titta. Tunneälyä oppimassa – Esiopetusikäisten lasten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoitteista. Helsinki, kevät 2015. 70 s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tietoinen läsnäolo on havainnointia ja huomion kiinnittämistä läsnä olevaan hetkeen, tuomitsematta ja arvioimatta sitä (Anderssen&Stawreberg 2010,15). Tietoisen läsnäolon harjoitteilla voidaan tukea lapsen keskittymiskykyä ja tunnetaitoja sekä opettaa lasta hyväksymään paremmin itsensä ja olemaan itselleen kiltti sekä ymmärtämään paremmin muita.
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten tietoisen läsnäolon harjoitteet soveltuvat esiopetusikäiselle lapsille. Työn tavoitteena oli antaa lapsille kokemuksia siitä, miltä rauha tuntuu heidän mielessään ja kehossaan eri aistien kautta koettuna sekä tarjota kasvattajille informaatiota tietoisesta läsnäolosta. Keskeisenä lähtökohtana olivat lasten omat ajatukset, näkemykset ja kokemukset toiminnasta.
Toiminnallisessa opinnäytetyössä tehtiin syksyllä 2014 interventio vantaalaisessa päiväkodissa toimivan esiopetusryhmän yhteen pienryhmään, missä oli 8 lasta. Interventio käsitti viisi toimintahetkeä, joissa käytettiin tietoiseen läsnäoloon perustuvia harjoitteita. Toimintahetkien suunnittelusta ja ohjaamisesta vastasi opinnäytetyöntekijä ja siihen osallistui lasten lisäksi ryhmässä toimivia kasvattajia.
Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, videointia, päiväkirjamerkintöjä ja ryhmähaastattelua. Havainnoinnissa keskityttiin selvittämään sitä, miten lapset sitoutuivat tietoisen läsnäolon harjoitteisiin, mitä ajatuksia ne heissä herättivät ja miten lapset käyttivät oppimiaan taitoja omassa arjessaan. Havaintojen ja haastattelun pohjalta arvioitiin, miten tietoisen läsnäolon harjoitteet soveltuvat esiopetusikäisille lapsille.
Toiminnan havaittiin olevan lapsille mielekästä ja kaikki lapset kokivat saaneensa intervention kautta kokemuksia rauhan tunteesta ja erilaisista tavoista rauhoittua. Toimintahetket, joissa vuoroteltiin toiminnan, leikin ja keskittymistä vaativien meditointihetkien välillä, toimivat kaikista parhaiten. Intervention aikana puolet lapsista käytti oppimiaan taitoja omassa arjessaan, mikä kertoo harjoitteiden olleen lapsille merkityksellisiä.
Opinnäytetyön tapauskohtaisen luonteen vuoksi toiminnan arviointi ei ole yleistettävissä sellaisenaan. Toiminnan arviointi vahvistaa kuitenkin tietoisesta läsnäolosta tehtyjen tutkimusten tuloksia, joiden mukaan harjoitteet ovat hyvin soveltuvia lapsille ja he kokevat ne mieluisiksi.
Asiasanat: Tietoinen läsnäolo, tunneäly, esiopetus, toiminnallinen opinnäytetyö