Hylynkäsittelyjärjestelmän optimointi
Varis, Mirella (2015)
Varis, Mirella
Saimaan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015053011437
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015053011437
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Stora Enso Oyj Imatran tehtaille. Sen tarkoituksena oli optimoida Tainionkosken tehtaalla kartonkikone 5:n hylynkäsittelyjärjestelmän loppuosa niin, että järjestelmästä poistuu kuiva-ainetta haluttu määrä.
Teoriaosassa tutustuttiin aluksi lyhyesti Stora Enson Imatran tehtaisiin ja Tainionkosken tehdasyksikköön sekä kartonkiin ja kartonkikoneeseen kokonaiskuvan saamiseksi työympäristöstä. Pääosa teoriaosuudesta käsitteli hylkyä ja hylynkäsittelyn tavoitteita, toimintoa ja laitteita.
Kokeellisessa osassa otettiin hylynkäsittelyjärjestelmän loppuosan jokaisesta vaiheesta näytteet, joista määritettiin sakeus, hienousaste ja tikkupitoisuus. Sakeusarvojen ja tunnettujen hylyn virtausarvojen avulla määritettiin, paljonko hylynkäsittelyjärjestelmästä poistui kuiva-ainetta. Kuiva-aineen määrän haluttiin laskevan 500 kilogrammaan päivässä. Näytteiden tulosten perusteella hylynkäsittelyjärjestelmälle laskettiin uudet aksepti-rejektisuhteet ja laimennussuhteet, jotta asetettu tavoite saavutettaisiin. Prosessiin ajettiin määritetyt muutokset ja niiden vaikutuksista otettiin näytteet samoista paikoista kuin ensimmäisellä näytteidenottokerralla. Näytteistä määritettiin jälleen sakeus, hienousaste sekä tikkupitoisuus ja laskettiin poistuvan kuiva-aineen määrä.
Poistuvan kuiva-aineen määrä onnistuttiin laskemaan noin 500 kg päivässä. Ensimmäisen ja toisen näytteidenoton hienousaste- sekä tikkupitoisuusarvoja verrattiin toisiinsa, mutta niille ei Stora Enson osalta ollut annettu tavoitearvoja. Hienousaste oli matalampi ja tikkupitoisuus suurempi toisen kuin ensimmäisen näytteiden oton aikana.
Epätarkkuutta työhön toi se, että ensimmäisen ja toisen näytteidenoton aikana oli käytössä eri kuiduttimet. Kuiduttimet olivat erilaiset, mikä teki hienousasteen ja tikkupitoisuuden vertailusta lähes mahdotonta. Eri kuiduttimien käyttö todennäköisesti vaikutti myös kuiva-aineen kulkuun.
Teoriaosassa tutustuttiin aluksi lyhyesti Stora Enson Imatran tehtaisiin ja Tainionkosken tehdasyksikköön sekä kartonkiin ja kartonkikoneeseen kokonaiskuvan saamiseksi työympäristöstä. Pääosa teoriaosuudesta käsitteli hylkyä ja hylynkäsittelyn tavoitteita, toimintoa ja laitteita.
Kokeellisessa osassa otettiin hylynkäsittelyjärjestelmän loppuosan jokaisesta vaiheesta näytteet, joista määritettiin sakeus, hienousaste ja tikkupitoisuus. Sakeusarvojen ja tunnettujen hylyn virtausarvojen avulla määritettiin, paljonko hylynkäsittelyjärjestelmästä poistui kuiva-ainetta. Kuiva-aineen määrän haluttiin laskevan 500 kilogrammaan päivässä. Näytteiden tulosten perusteella hylynkäsittelyjärjestelmälle laskettiin uudet aksepti-rejektisuhteet ja laimennussuhteet, jotta asetettu tavoite saavutettaisiin. Prosessiin ajettiin määritetyt muutokset ja niiden vaikutuksista otettiin näytteet samoista paikoista kuin ensimmäisellä näytteidenottokerralla. Näytteistä määritettiin jälleen sakeus, hienousaste sekä tikkupitoisuus ja laskettiin poistuvan kuiva-aineen määrä.
Poistuvan kuiva-aineen määrä onnistuttiin laskemaan noin 500 kg päivässä. Ensimmäisen ja toisen näytteidenoton hienousaste- sekä tikkupitoisuusarvoja verrattiin toisiinsa, mutta niille ei Stora Enson osalta ollut annettu tavoitearvoja. Hienousaste oli matalampi ja tikkupitoisuus suurempi toisen kuin ensimmäisen näytteiden oton aikana.
Epätarkkuutta työhön toi se, että ensimmäisen ja toisen näytteidenoton aikana oli käytössä eri kuiduttimet. Kuiduttimet olivat erilaiset, mikä teki hienousasteen ja tikkupitoisuuden vertailusta lähes mahdotonta. Eri kuiduttimien käyttö todennäköisesti vaikutti myös kuiva-aineen kulkuun.