8–11-VUOTIAIDEN AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA LASTEN OIKEUKSISTA, KALTOINKOHTELUSTA JA KURITUSVÄKIVALLASTA
Haapanen, Niina; Venäläinen, Annina (2015)
Haapanen, Niina
Venäläinen, Annina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092414853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092414853
Tiivistelmä
Haapanen, Niina & Venäläinen, Annina. 8–11-vuotiaiden ajatuksia ja kokemuksia lasten oikeuksista, kaltoinkohtelusta ja kuritusväkivallasta. Helsinki, syksy 2015, 66 s., 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja (AMK). Sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa 8–11-vuotiaiden lasten ajatuksia ja kokemuksia lapsen oikeuksista, kaltoinkohtelusta ja kuritusväkivallasta. Tavoitteena oli saada lapsen näkökulma ja ääni näkyviin informoidun kyselyn avulla, lisätä keskustelua aiheesta sekä saada siihen uusia näkökulmia sekä rohkeutta puuttumiseen. Opinnäytetyö tehtiin työelämälähtöisesti Ensi -ja turvakotien liitolle osaksi heidän Kannusta minut vahvaksi! -hanketta (2013–2016). Toisena yhteistyökumppanina toimi Tuusulan Palloseuran ry. Tutkimuksen kohderyhmäksi muodostui kaksi joukkuetta TUPS:sta, jotka olivat vuonna 2005 syntyneet pojat ja vuonna 2004–2005 syntyneet tytöt.
Vastaukset kerättiin lapsilta kyselylomakkeen avulla. Vastaukset analysoitiin laadullista sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tyttöjen joukkueeseen kuului kyselyä tehdessä 36 pelaajaa ja poikien joukkueeseen 41. Tytöistä paikalla oli kyselyä tehdessä 18 ja vastauksia kyselyyn saimme 17 tytöltä. Pojista paikalla oli kyselyä tehdessä 28 ja vastauksia kyselyyn saimme 18 pojalta.
Vastaukset teemoiteltiin, jolloin niitä oli helpompi vertailla keskenään. Kyselyn perusteella riitelyn teemoiksi nousivat tyttöjen osalta puhuminen, huutaminen, lyöminen ja tappelu. Vastaavasti pojilla nousivat huutaminen, lyöminen tai etteivät tiedä kuinka riidellään. Toisessa kysymyksessä rangaistuskeinojen teemoiksi nousivat tytöillä kännykkäkielto, kotiaresti ja jokin muu, pojilla ruutuajan vähennys, huutaminen ja kännykkäkielto. Kolmannessa kysymyksessä huolien kertominen jakautui tasaisesti ja suurin osa vastasi kertovansa niistä äidille, toiseksi eniten kerrottiin isälle ja tämän jälkeen kavereille tai lemmikeille. Kysyttäessä lapsen oikeuksien sopimuksesta suurin osa tytöistä ja pojista ei tiennyt mikä se on. Vapaa-aikaa koskevaan kysymykseen vastattiin melko yksimielisesti ja tuloksista voisi päätellä vapaa-aikaa olevan riittävästi. Vapaa-aikaa vastanneet viettävät eniten kavereiden, videopelien, älypuhelinten, yksinolon sekä perheen parissa.
Asiasanat: lapset, oikeudet, lapsen asema, kaltoinkohtelu, kuritus, väkivalta, kyselytutkimus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa 8–11-vuotiaiden lasten ajatuksia ja kokemuksia lapsen oikeuksista, kaltoinkohtelusta ja kuritusväkivallasta. Tavoitteena oli saada lapsen näkökulma ja ääni näkyviin informoidun kyselyn avulla, lisätä keskustelua aiheesta sekä saada siihen uusia näkökulmia sekä rohkeutta puuttumiseen. Opinnäytetyö tehtiin työelämälähtöisesti Ensi -ja turvakotien liitolle osaksi heidän Kannusta minut vahvaksi! -hanketta (2013–2016). Toisena yhteistyökumppanina toimi Tuusulan Palloseuran ry. Tutkimuksen kohderyhmäksi muodostui kaksi joukkuetta TUPS:sta, jotka olivat vuonna 2005 syntyneet pojat ja vuonna 2004–2005 syntyneet tytöt.
Vastaukset kerättiin lapsilta kyselylomakkeen avulla. Vastaukset analysoitiin laadullista sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tyttöjen joukkueeseen kuului kyselyä tehdessä 36 pelaajaa ja poikien joukkueeseen 41. Tytöistä paikalla oli kyselyä tehdessä 18 ja vastauksia kyselyyn saimme 17 tytöltä. Pojista paikalla oli kyselyä tehdessä 28 ja vastauksia kyselyyn saimme 18 pojalta.
Vastaukset teemoiteltiin, jolloin niitä oli helpompi vertailla keskenään. Kyselyn perusteella riitelyn teemoiksi nousivat tyttöjen osalta puhuminen, huutaminen, lyöminen ja tappelu. Vastaavasti pojilla nousivat huutaminen, lyöminen tai etteivät tiedä kuinka riidellään. Toisessa kysymyksessä rangaistuskeinojen teemoiksi nousivat tytöillä kännykkäkielto, kotiaresti ja jokin muu, pojilla ruutuajan vähennys, huutaminen ja kännykkäkielto. Kolmannessa kysymyksessä huolien kertominen jakautui tasaisesti ja suurin osa vastasi kertovansa niistä äidille, toiseksi eniten kerrottiin isälle ja tämän jälkeen kavereille tai lemmikeille. Kysyttäessä lapsen oikeuksien sopimuksesta suurin osa tytöistä ja pojista ei tiennyt mikä se on. Vapaa-aikaa koskevaan kysymykseen vastattiin melko yksimielisesti ja tuloksista voisi päätellä vapaa-aikaa olevan riittävästi. Vapaa-aikaa vastanneet viettävät eniten kavereiden, videopelien, älypuhelinten, yksinolon sekä perheen parissa.
Asiasanat: lapset, oikeudet, lapsen asema, kaltoinkohtelu, kuritus, väkivalta, kyselytutkimus.