Huomisesta ei kukaan tiedä : Sarkooma- ja GIST-potilaiden sekä heidän läheistensä kokemuksia toivon ylläpitämisestä ja toivottomuudesta
Rantala, Riitta (2015)
Rantala, Riitta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111216362
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111216362
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sarkooma- ja GIST-potilaiden sekä heidän läheistensä kokemuksia toivon ylläpitämisestä ja toivottomuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä, jonka välityksellä hoitohenkilöstö voi vahvistaa ja ylläpitää potilaiden ja heidän läheistensä toivoa. Lisäksi tavoitteena oli perustaa sarkooma- ja GIST-potilaille sekä heidän läheisilleen vertaistukiryhmä Pirkanmaalle. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin Suomen Syöpäpotilaat ry:n sarkooma- ja GIST-potilasverkostojen suljettujen facebook-keskusteluryhmien potilailta sekä heidän läheisiltään eläytymistarinoiden avulla. Eläytymistarinat saatiin seitsemältä kirjoittajalta (n=7). Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Eläytymistarinoissa toivo näyttäytyy erilaisina tunteina, kokemuksina, mahdollisuuksien näkemisenä sekä eksistentiaalisena pohdiskeluna. Toivo kuuluu jokapäiväiseen elämään olennaisena osana. Toivon dynamiikka ja moniulotteisuus ovat läsnä kaikkialla kertomuksissa. Toivo esiintyy tarinoissa realistisena. Pelko ja toivo saattavat olla läsnä yhtä aikaa. Toivoa eläytymistarinoiden kirjoittajat saavat sosiaalisen, henkisen ja hengellisen tukemisen kautta. Eläytymistarinoissa epätoivo ja toivottomuus koetaan elämän murenemisena. Elämän murenemista aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa pelko, kärsimys, kipu, henkinen ahdistus ja mahdollisuuksien menettäminen. Tarinoista välittyy kirjoittajien kokemusmaailma ja tunteet. Elämän murenemisen myötä henkinen ja fyysinen jaksaminen huonontuvat, elämänlaatu kärsii ja elämänvoima vähenee. Eläytymistarinoissa näkyy ajallisuus ja juonellisuus.
Tulevaisuuden haasteena on tutkia sarkoomapotilaiden ja hoitohenkilöstön hoitosuhteen kokemuksellisuutta toivon näkökulmasta sekä omahoitajuuden merkitystä potilaan toivon ylläpitämisessä. Mielenkiintoinen tutkimuskohde on myös toivon puheeksi ottaminen ja voimavaraorientaatioon liittyvä tutkimus, jossa toivo on keskeisenä elementtinä. Haasteena voisi olla helppokäyttöisen mittarin kehittäminen synteesin avulla syöpäpotilaiden kärsimyksen kuvaamiseksi ja apuvälineeksi kliiniseen hoitotyöhön. Olisi kiinnostavaa tutkia potilaiden toivoa ajallisuuden ja juonellisuuden kontekstissa.
Eläytymistarinoissa toivo näyttäytyy erilaisina tunteina, kokemuksina, mahdollisuuksien näkemisenä sekä eksistentiaalisena pohdiskeluna. Toivo kuuluu jokapäiväiseen elämään olennaisena osana. Toivon dynamiikka ja moniulotteisuus ovat läsnä kaikkialla kertomuksissa. Toivo esiintyy tarinoissa realistisena. Pelko ja toivo saattavat olla läsnä yhtä aikaa. Toivoa eläytymistarinoiden kirjoittajat saavat sosiaalisen, henkisen ja hengellisen tukemisen kautta. Eläytymistarinoissa epätoivo ja toivottomuus koetaan elämän murenemisena. Elämän murenemista aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa pelko, kärsimys, kipu, henkinen ahdistus ja mahdollisuuksien menettäminen. Tarinoista välittyy kirjoittajien kokemusmaailma ja tunteet. Elämän murenemisen myötä henkinen ja fyysinen jaksaminen huonontuvat, elämänlaatu kärsii ja elämänvoima vähenee. Eläytymistarinoissa näkyy ajallisuus ja juonellisuus.
Tulevaisuuden haasteena on tutkia sarkoomapotilaiden ja hoitohenkilöstön hoitosuhteen kokemuksellisuutta toivon näkökulmasta sekä omahoitajuuden merkitystä potilaan toivon ylläpitämisessä. Mielenkiintoinen tutkimuskohde on myös toivon puheeksi ottaminen ja voimavaraorientaatioon liittyvä tutkimus, jossa toivo on keskeisenä elementtinä. Haasteena voisi olla helppokäyttöisen mittarin kehittäminen synteesin avulla syöpäpotilaiden kärsimyksen kuvaamiseksi ja apuvälineeksi kliiniseen hoitotyöhön. Olisi kiinnostavaa tutkia potilaiden toivoa ajallisuuden ja juonellisuuden kontekstissa.