Ensihoidon immobilisaatiovälineiden vaikutukset vammapotilaille
Takala, Laura; Pietikäinen, Teemu (2017)
Takala, Laura
Pietikäinen, Teemu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062613960
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062613960
Tiivistelmä
Suomessa selkäydinvamman saa vuosittain noin 100 potilasta. Selkäydinvamma vaikuttaa merkittävällä tavalla potilaan elämänlaatuun, joten näiden vammojen pahenemisen ehkäisy on yksi ensi- ja päivystyshoidon tehtävistä. Selkärangan immobilisaatio erilaisten välineiden avulla on yleinen käytäntö selkärangan ja –ytimen lisävaurioiden ehkäisemiseksi.
Tämä opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Siltasairaala- hanketta, jonka osana kehitetään selkäpotilaiden hoitopolkuja. Työn tarkoituksena on kartoittaa olemassa olevan kirjallisuuden perusteella ensihoidon immobilisaatiovälineiden vaikutuksia vammapotilaille. Tässä opinnäytetyössä toteutimme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, jonka aineisto haettiin Medic-, Cinahl- ja PubMed- tietokannoista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lopullisen aineiston laajuus oli 16 kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisen sisällön analyysin menetelmällä.
Tulostemme mukaan immobilisaatiovälineiden hyöty on tilannekohtaista. Vaikka välineiden on osoitettu toimivan tarkoituksenmukaisesti, on niillä myös epätoivottuja vaikutuksia. Lisäksi välineiden käytön seurauksena potilaiden hoitoisuus kasvaa, sillä ne vaikeuttavat hoitotoimenpiteitä ja aiheuttavat muutoksia potilaiden tilaan. Tuloksemme osoittavat välineiden aiheuttavan potilaille muun muassa painehaavoja, kipua ja epämukavuutta. Työmme aikana kävi ilmi, että näihin välineisiin liittyvä tutkimusnäyttö on osin ristiriitaista ja tulosten laajennettavuus usein heikkoa erilaisten tutkimusmenetelmiin liittyvien haasteiden vuoksi. Vammapotilaiden tutkiminen satunnaistetulla ja kontrolloiduilla koeasetelmilla on haasteellista, joten tutkimusta tehdään muun muassa terveillä vapaaehtoisilla ja vainajilla. Eri traumarekistereistä kerättyjä aineistoja on myös käytetty tutkimuksissa.
Tulostemme perusteella jatkotutkimusta immobilisaatiovälineiden kyvystä tukea selkärankaa tarvitaan lisää ja haittojen kuten painehaavojen ehkäisyä tulee kehittää. Lisäksi välineiden oikea-aikaiseen käyttöön ja käytöstä luopumiseen tulee kiinnittää huomiota sekä ensi- että päivystyshoidon aikana. Uskomme että tuloksemme ovat siirrettävissä suomalaiseen terveydenhuoltoon ja käyttökelpoisia hoitotyön kehittämisessä kaikkialla Suomessa.
Tämä opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Siltasairaala- hanketta, jonka osana kehitetään selkäpotilaiden hoitopolkuja. Työn tarkoituksena on kartoittaa olemassa olevan kirjallisuuden perusteella ensihoidon immobilisaatiovälineiden vaikutuksia vammapotilaille. Tässä opinnäytetyössä toteutimme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, jonka aineisto haettiin Medic-, Cinahl- ja PubMed- tietokannoista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lopullisen aineiston laajuus oli 16 kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisen sisällön analyysin menetelmällä.
Tulostemme mukaan immobilisaatiovälineiden hyöty on tilannekohtaista. Vaikka välineiden on osoitettu toimivan tarkoituksenmukaisesti, on niillä myös epätoivottuja vaikutuksia. Lisäksi välineiden käytön seurauksena potilaiden hoitoisuus kasvaa, sillä ne vaikeuttavat hoitotoimenpiteitä ja aiheuttavat muutoksia potilaiden tilaan. Tuloksemme osoittavat välineiden aiheuttavan potilaille muun muassa painehaavoja, kipua ja epämukavuutta. Työmme aikana kävi ilmi, että näihin välineisiin liittyvä tutkimusnäyttö on osin ristiriitaista ja tulosten laajennettavuus usein heikkoa erilaisten tutkimusmenetelmiin liittyvien haasteiden vuoksi. Vammapotilaiden tutkiminen satunnaistetulla ja kontrolloiduilla koeasetelmilla on haasteellista, joten tutkimusta tehdään muun muassa terveillä vapaaehtoisilla ja vainajilla. Eri traumarekistereistä kerättyjä aineistoja on myös käytetty tutkimuksissa.
Tulostemme perusteella jatkotutkimusta immobilisaatiovälineiden kyvystä tukea selkärankaa tarvitaan lisää ja haittojen kuten painehaavojen ehkäisyä tulee kehittää. Lisäksi välineiden oikea-aikaiseen käyttöön ja käytöstä luopumiseen tulee kiinnittää huomiota sekä ensi- että päivystyshoidon aikana. Uskomme että tuloksemme ovat siirrettävissä suomalaiseen terveydenhuoltoon ja käyttökelpoisia hoitotyön kehittämisessä kaikkialla Suomessa.