"Ei me pituutta hypätä" : Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen kotihoidossa
Immonen, Soile; Kapanen, Riikka (2017)
Immonen, Soile
Kapanen, Riikka
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017090214713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017090214713
Tiivistelmä
Suomen väestön ikääntyessä toimintakykyisen ja terveen ikääntymisen tukeminen on entistä tärkeämpää (STM 2013). Hallitusohjelma (2015) painottaa sekä ikääntyneiden kotihoidon kehittämistä ja ennaltaehkäisevää työotetta, että toimintakyvyn edistämistä ja vastuunottoa omasta hyvinvoinnista. Toimeksiantajamme, Konneveden kunta on hyvinvointisuunnitelmassa (2014–2016) asettanut kehittämistavoitteiksi toteuttaa vanhuspalvelulaissa mainittuja toimenpiteitä, kehittää ennaltaehkäiseviä palveluja, kartoittaa asiakaslähtöisesti palvelujen tarve ja kohdentaa resurssit optimaalisesti (Alhonen 2014). Kotihoidossa pyritään ottamaan huomioon yksilölliset voimavarat, jotta kotona asuminen olisi mahdollista. Kuitenkin tutkimuksia kotihoidon asiakkaiden ja henkilökunnan näkemyksistä päivittäisen hoidon toteutumisesta ja tuesta on tehty vähän. (Turjamaa 2014.)
Opinnäytetyömme on laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Konneveden kotihoidon ikääntyneiden asiakkaiden toimintakyvyn tukemisen nykytilaa sekä käsityksiä toimintakykyä edistävistä ja rajoittavista tekijöistä asiakkaiden ja henkilökunnan näkökulmasta. Haastattelimme viittä kotihoidon työntekijää ja neljää yli 75 -vuotiasta asiakasta. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksessamme nousi esiin, että työntekijöillä on tiedossa hyviä keinoja tukea ikääntyneitä, mutta ne pitäisi saada käytäntöön. Työntekijöiden kiire tuli enemmän esille ikääntyneiden haastatteluissa. Läheiset ovat merkittävässä roolissa ikääntyneille niin auttajana kuin sosiaalisen tuen antajana. Silti on paljon niitä, joilla ei ole läheisiä, jolloin työntekijöiden rooli tukijana kasvaa. Ikääntyneet eivät halua olla passiivisia, vaan passiivisuuden taustalta voi löytyä sairaus, tai ikääntyneet eivät löydä korvaavia keinoja jatkaa aikaisempaa aktiivista elämäntapaa. Ikääntyneille järjestetään tuolijumppaa ja viriketoimintaa, mutta he kaipaisivat siitä huolimatta arkeensa enemmän tekemistä. Tutkimuksessa esiin nousevien tulosten pohjalta toimeksiantajamme Konneveden kunta saa tietoa, jota voi käyttää toimintansa kehittämiseen.
Opinnäytetyömme on laadullinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Konneveden kotihoidon ikääntyneiden asiakkaiden toimintakyvyn tukemisen nykytilaa sekä käsityksiä toimintakykyä edistävistä ja rajoittavista tekijöistä asiakkaiden ja henkilökunnan näkökulmasta. Haastattelimme viittä kotihoidon työntekijää ja neljää yli 75 -vuotiasta asiakasta. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksessamme nousi esiin, että työntekijöillä on tiedossa hyviä keinoja tukea ikääntyneitä, mutta ne pitäisi saada käytäntöön. Työntekijöiden kiire tuli enemmän esille ikääntyneiden haastatteluissa. Läheiset ovat merkittävässä roolissa ikääntyneille niin auttajana kuin sosiaalisen tuen antajana. Silti on paljon niitä, joilla ei ole läheisiä, jolloin työntekijöiden rooli tukijana kasvaa. Ikääntyneet eivät halua olla passiivisia, vaan passiivisuuden taustalta voi löytyä sairaus, tai ikääntyneet eivät löydä korvaavia keinoja jatkaa aikaisempaa aktiivista elämäntapaa. Ikääntyneille järjestetään tuolijumppaa ja viriketoimintaa, mutta he kaipaisivat siitä huolimatta arkeensa enemmän tekemistä. Tutkimuksessa esiin nousevien tulosten pohjalta toimeksiantajamme Konneveden kunta saa tietoa, jota voi käyttää toimintansa kehittämiseen.