Edunvalvontavaltuutus ja pankissa asiointi : Asiakaskysely edunvalvontavaltuutuksesta Etelä-Karjalan Osuuspankissa
Kähäri, Pirjo (2010)
Kähäri, Pirjo
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100113367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100113367
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on vuonna 2007 säädetty laki edunvalvontavaltuutuksesta. Edunvalvontavaltuutus on kevyempi ja joustavampi vaihtoehto holhoustoimilain mukaiselle edunvalvonnalle. Toimintakykyinen henkilö voi edunvalvontavaltuutuksella valtuuttaa itse valitsemansa henkilön huolehtimaan asioistaan siltä varalta, että oma toimintakyky ei enää riitä.
Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Virallisen edunvalvonnan määrä on kasvanut huomattavasti ja edunvalvontavaltuutuksen tarve on lisääntynyt ihmisten eliniän pidentyessä ja varallisuuden kasvaessa.
Aihe liittyy myös omaan työhöni pankissa. Pankin lakipalveluissa edunvalvontavaltakirjoja laaditaan jo lähes päivittäin asiakastapaamisissa. Valtakirjoja on kuitenkin maistraateissa vahvistettu suhteellisen vähän, joten valtakirjoilla asiointi pankissa on vielä vähäistä.
Opinnäytetyön teoriaosassa selvitetään edunvalvontavaltuutuslain tavoitteita ja määräyksiä valtuutuksen tekemiseksi. Edunvalvontavaltuutus tehdään laatimalla valtakirja. Valtakirjalle on säädetty tiukat muoto- ja vähimmäisvaatimukset ja sen laatiminen on rinnastettavissa testamentin laatimiseen. Muotovaatimuksilla ja viranomaisvalvonnalla suojataan valtuuttajaa väärinkäytöksiltä. Edunvalvontavaltuutuslaissa korostuu valtuuttajan itsemääräämisoikeus ja oikeustoimikelpoisuuden säilyminen.
Empiriaosa koostuu asiakaskyselytutkimuksesta, pankin lakimiehen haastattelusta ja maistraateista saaduista tiedoista. Näistä selvisi, että edunvalvontavaltakirjoja teetetään, kunhan edunvalvontavaltuutuksesta on riittävästi tietoa. Kiinnostuneimpia valtuutuksen teettämisestä ovat yrittäjät, naiset ja 60–80-vuotiaat eläkeläiset ja ne, joilla on kokemusta edunvalvonnasta lähipiirissä.
Työ on tehty Etelä-Karjalan Osuuspankille. Lähdeaineistona on käytetty edunvalvontavaltuutukseen liittyvää kirjallisuutta, lakia ja sen valmisteluun liittyvää aineistoa, lehtileikkeitä ja pankin sisäistä ohjeistusta.
Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Virallisen edunvalvonnan määrä on kasvanut huomattavasti ja edunvalvontavaltuutuksen tarve on lisääntynyt ihmisten eliniän pidentyessä ja varallisuuden kasvaessa.
Aihe liittyy myös omaan työhöni pankissa. Pankin lakipalveluissa edunvalvontavaltakirjoja laaditaan jo lähes päivittäin asiakastapaamisissa. Valtakirjoja on kuitenkin maistraateissa vahvistettu suhteellisen vähän, joten valtakirjoilla asiointi pankissa on vielä vähäistä.
Opinnäytetyön teoriaosassa selvitetään edunvalvontavaltuutuslain tavoitteita ja määräyksiä valtuutuksen tekemiseksi. Edunvalvontavaltuutus tehdään laatimalla valtakirja. Valtakirjalle on säädetty tiukat muoto- ja vähimmäisvaatimukset ja sen laatiminen on rinnastettavissa testamentin laatimiseen. Muotovaatimuksilla ja viranomaisvalvonnalla suojataan valtuuttajaa väärinkäytöksiltä. Edunvalvontavaltuutuslaissa korostuu valtuuttajan itsemääräämisoikeus ja oikeustoimikelpoisuuden säilyminen.
Empiriaosa koostuu asiakaskyselytutkimuksesta, pankin lakimiehen haastattelusta ja maistraateista saaduista tiedoista. Näistä selvisi, että edunvalvontavaltakirjoja teetetään, kunhan edunvalvontavaltuutuksesta on riittävästi tietoa. Kiinnostuneimpia valtuutuksen teettämisestä ovat yrittäjät, naiset ja 60–80-vuotiaat eläkeläiset ja ne, joilla on kokemusta edunvalvonnasta lähipiirissä.
Työ on tehty Etelä-Karjalan Osuuspankille. Lähdeaineistona on käytetty edunvalvontavaltuutukseen liittyvää kirjallisuutta, lakia ja sen valmisteluun liittyvää aineistoa, lehtileikkeitä ja pankin sisäistä ohjeistusta.