Avohoidon menetelmät nuoren laihuushäiriöpotilaan tukemiseksi osastohoidon jälkeen
Latvala, Nilla (2019)
Latvala, Nilla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092419232
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019092419232
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Nilla Latvala
Avohoidon menetelmät nuoren laihuushäiriöpotilaan tukemiseksi osastohoidon jälkeen
51 sivua, 1 liite
Syksy 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sairaanhoitaja (AMK)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa nuoren laihuushäiriöpotilaan osastohoitojakson jälkeistä vaihetta. Opinnäytetyöhön liittyvä tutkimus toteutettiin Keski-Suomen Keskussairaalan nuorisopsykiatrian osaston ja avohoidon työntekijöille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa anoreksiapotilaiden avohoidon hoitokäytänteistä osastohoitojakson jälkeen ja siten toimia osaston toimintaympäristöön soveltuvien hoitokäytänteiden kehittämisen tukena. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kyselykaavakkeella, jossa sovellettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Kyselykaavake toimitettiin 39:lle työntekijälle, ja siihen vastasi 15 osastolla tai avohoidossa työskentelevää hoitajaa tai toimintaterapeuttia.
Kyselyn tuloksista nousi neljä keskeistä teemaa, jotka koetaan hoitohenkilökunnan keskuudessa merkityksellisiksi ja hoitotyötä kehittäviksi: tukitoimien lisääminen, perheen huomioiminen, hoitavien tahojen yhteistyö sekä koulutuksen ylläpito. Tutkimuksen tulosten mukaan nuoren avohoitoon siirtyminen nähtiin sairauden suhteen riskialttiina vaiheena ja sen vuoksi riittävät tukitoimet siinä yhteydessä koettiin tärkeäksi. Perheruokailu, tuettu ruokailu koulussa, vanhemmille suunnattu ryhmävalmennus ja kokemusasiantuntijan käyttö olivat uusia tukitoimia, jotka saivat hoitajien keskuudessa kannatusta.
Tässä tutkimuksessa esiin nousseet kehitysehdotukset mukailivat perhepohjaisen hoitomallin periaatteita ja toivoivat sen mukaisia hoitotyön käytäntöjä. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia myös viime vuosina nuorten laihuushäiriöpotilaiden omaisille tehtyjen tutkimusten kanssa. Laihuushäiriön hoitomenetelmiä on päivitetty, ja potilaan läheisiä sekä hoitohenkilökuntaa koulutettu viime vuosina paljon ympäri Suomea. Tämän tyyppinen toive hoitohenkilökunnan taholta nousi myös tässä tutkimuksessa esiin.
Asiasanat: laihuushäiriö, anoreksia, perhepohjainen hoitomalli
Nilla Latvala
Avohoidon menetelmät nuoren laihuushäiriöpotilaan tukemiseksi osastohoidon jälkeen
51 sivua, 1 liite
Syksy 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto
Sairaanhoitaja (AMK)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa nuoren laihuushäiriöpotilaan osastohoitojakson jälkeistä vaihetta. Opinnäytetyöhön liittyvä tutkimus toteutettiin Keski-Suomen Keskussairaalan nuorisopsykiatrian osaston ja avohoidon työntekijöille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa anoreksiapotilaiden avohoidon hoitokäytänteistä osastohoitojakson jälkeen ja siten toimia osaston toimintaympäristöön soveltuvien hoitokäytänteiden kehittämisen tukena. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kyselykaavakkeella, jossa sovellettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Kyselykaavake toimitettiin 39:lle työntekijälle, ja siihen vastasi 15 osastolla tai avohoidossa työskentelevää hoitajaa tai toimintaterapeuttia.
Kyselyn tuloksista nousi neljä keskeistä teemaa, jotka koetaan hoitohenkilökunnan keskuudessa merkityksellisiksi ja hoitotyötä kehittäviksi: tukitoimien lisääminen, perheen huomioiminen, hoitavien tahojen yhteistyö sekä koulutuksen ylläpito. Tutkimuksen tulosten mukaan nuoren avohoitoon siirtyminen nähtiin sairauden suhteen riskialttiina vaiheena ja sen vuoksi riittävät tukitoimet siinä yhteydessä koettiin tärkeäksi. Perheruokailu, tuettu ruokailu koulussa, vanhemmille suunnattu ryhmävalmennus ja kokemusasiantuntijan käyttö olivat uusia tukitoimia, jotka saivat hoitajien keskuudessa kannatusta.
Tässä tutkimuksessa esiin nousseet kehitysehdotukset mukailivat perhepohjaisen hoitomallin periaatteita ja toivoivat sen mukaisia hoitotyön käytäntöjä. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia myös viime vuosina nuorten laihuushäiriöpotilaiden omaisille tehtyjen tutkimusten kanssa. Laihuushäiriön hoitomenetelmiä on päivitetty, ja potilaan läheisiä sekä hoitohenkilökuntaa koulutettu viime vuosina paljon ympäri Suomea. Tämän tyyppinen toive hoitohenkilökunnan taholta nousi myös tässä tutkimuksessa esiin.
Asiasanat: laihuushäiriö, anoreksia, perhepohjainen hoitomalli