Ruokahävikki ja sen hyödyntäminen ruoka-apuna Seinäjoella
Mäkynen, Miia (2020)
Mäkynen, Miia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001311883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001311883
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten ruokahävikkiä hyödynnetään ruoka-apuna Seinäjoen alueella, ja kuinka ruoka-apua lahjoittavat ja jakavat tahot työskentelevät. Pääasiallisena tehtävänä oli selvittää ketkä ruokaa lahjoittavat ja jakavat ja miten paljon, miten heidän logistiikkansa toimii ja milloin ruokaa jaetaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin Vantaan Yhteinen pöytä -mallia, jonka pohjalta pyrittiin luomaan koordinoitu toimintamalli Seinäjoen ruoka-aputoiminnalle.
Työn teoriapohja koostuu ruokahävikistä Suomessa ja maailmalla, elintarvikehygieniasta ja elintarvikelaista sekä siitä, miten ne vaikuttavat ruoka-aputoimintaan. Aineisto tutkimukseen kerättiin verkko- ja kirjallisuuslähteiden lisäksi haastatteluiden ja kyselyiden avulla.
Kyselyitä ja haastatteluja tehtiin ruoka-apua lahjoittaville koulujen ja oppilaitosten keittiöille, jakaville tahoille Seinäjoen evankelisluterilaiselle seurakunnalle ja Seinäjoen helluntaiseurakunnalle sekä terveystarkastajalle. Haastatteluissa selvitettiin tämän hetkisiä toimintatapoja ja etsittiin mahdollisia kehityskohtia muun muassa hygieniaan ja omavalvontaan liittyen. Haastateltavia olivat seurakuntien ruoka-avun koordinaattorit. Heidän antamien tietojen perusteella valittiin koulut, joiden keittiöt lahjoittavat ruokaa toimintaan. Lahjoittavista tahoista tutkimuskohteeksi valittiin koulut, sillä se palveli toimeksiantajan hanketta parhaiten. Haastattelumuotoina olivat teemahaastattelu ja puolistrukturoitu haastattelu.
Tutkimuksessa selvisi Seinäjoella olevan järjestäytynyttä ruoka-aputoimintaa kahden tahon toimesta: Seinäjoen seurakunnan ja Helluntaiseurakunnan. Molemmat toimivat pääasiallisesti vapaaehtoistyöllä. Seinäjoen seurakunta jakaa ruokaa kahdesti viikossa, Helluntaiseurakunta vastaavasti joka arkipäivä. Asiakkaita Helluntai-seurakunnalla on noin sata ja seurakunnalla 40–60. Ruokaa toimintaan lahjoittavat mm. isommat kaupat, tehtaat, tukut ja koulujen keittiöt. Kehityskohdiksi nousivat esim. lain epäselvyys ja kaupungin vähäinen osallistuminen toimintaan.
Kerättyjen tietojen pohjalta luotiin prosessikaavio toiminnalle. Kaavion luomiseen käytettiin vertailukehittämistä, ja vertailukohteina olivat muiden kaupunkien ruoka-apu toiminnat sekä Seinäjoen oma toiminta ja sen kehittämiskohdat.
Työn teoriapohja koostuu ruokahävikistä Suomessa ja maailmalla, elintarvikehygieniasta ja elintarvikelaista sekä siitä, miten ne vaikuttavat ruoka-aputoimintaan. Aineisto tutkimukseen kerättiin verkko- ja kirjallisuuslähteiden lisäksi haastatteluiden ja kyselyiden avulla.
Kyselyitä ja haastatteluja tehtiin ruoka-apua lahjoittaville koulujen ja oppilaitosten keittiöille, jakaville tahoille Seinäjoen evankelisluterilaiselle seurakunnalle ja Seinäjoen helluntaiseurakunnalle sekä terveystarkastajalle. Haastatteluissa selvitettiin tämän hetkisiä toimintatapoja ja etsittiin mahdollisia kehityskohtia muun muassa hygieniaan ja omavalvontaan liittyen. Haastateltavia olivat seurakuntien ruoka-avun koordinaattorit. Heidän antamien tietojen perusteella valittiin koulut, joiden keittiöt lahjoittavat ruokaa toimintaan. Lahjoittavista tahoista tutkimuskohteeksi valittiin koulut, sillä se palveli toimeksiantajan hanketta parhaiten. Haastattelumuotoina olivat teemahaastattelu ja puolistrukturoitu haastattelu.
Tutkimuksessa selvisi Seinäjoella olevan järjestäytynyttä ruoka-aputoimintaa kahden tahon toimesta: Seinäjoen seurakunnan ja Helluntaiseurakunnan. Molemmat toimivat pääasiallisesti vapaaehtoistyöllä. Seinäjoen seurakunta jakaa ruokaa kahdesti viikossa, Helluntaiseurakunta vastaavasti joka arkipäivä. Asiakkaita Helluntai-seurakunnalla on noin sata ja seurakunnalla 40–60. Ruokaa toimintaan lahjoittavat mm. isommat kaupat, tehtaat, tukut ja koulujen keittiöt. Kehityskohdiksi nousivat esim. lain epäselvyys ja kaupungin vähäinen osallistuminen toimintaan.
Kerättyjen tietojen pohjalta luotiin prosessikaavio toiminnalle. Kaavion luomiseen käytettiin vertailukehittämistä, ja vertailukohteina olivat muiden kaupunkien ruoka-apu toiminnat sekä Seinäjoen oma toiminta ja sen kehittämiskohdat.