Sergei Pakarisen lavastuspienoismallin tutkimus ja konservointi
Karsikas, Anniina (2020)
Karsikas, Anniina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005128696
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005128696
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Sergei Pakarisen tekemän lavastuspienoismallin tutkimus ja
konservointi. Opinnäytteessä käsitellään eurooppalaisen teatterin syntyä, suomalaisen lavastustaiteen ja lavastajien ammatin kehitystä, lavastuspienoismallien valmistusta ja niiden merkitystä tänä päivänä. Pakarisen lavastuspienoismallit ja lavastusluonnokset on Teatterimuseolle lahjoittanut Jyväskylän Kaupunginteatteri vuonna 1985. Teatterimuseolla on noin 400 lavastuspienoismallia, joista tiettävästi neljä on Pakarisen suunnittelemia ja valmistamia. Opinnäytteessä perehdytään kohteen kontekstiin, kuten lavastajan henkilöhistorian ja pienoismallin esityksen selvittämiseen sekä pienoismallin materiaalitutkimukseen ja konservointiin. Kontekstualisoinnin ensiarvoinen tarkoitus oli tuottaa tietoa Teatterimuseolle ennalta tuntemattoman lavastajan henkilöhistoriasta.
Kohteen ideaalitilan määrittämisessä sovellettiin Suomen Museoliiton vuonna 2015 julkaisemaa merkitysanalyysimenetelmää, jonka ovat kirjoittaneet Heikki Häyhä, Sari Jantunen ja Leena Paaskoski. Ideaalitilan määrittelyn ja materiaalitutkimuksen pohjalta valittiin kohteelle soveltuvat konservointitoimenpiteet lavastajan käsialaa ja pienoismallin käytöstä kertovia jälkiä kunnioittaen. Konservoinnin tavoitteena oli parannella valmistuksen jälkeen tehtyjä korjauksia, minimoida riskit mahdollisien tulevien vaurioiden varalta ja mahdollistaa kohteen käyttö museoesineenä.
Kaikki konservointitoimenpiteet eivät käyneet toteen aluksi suunnitellun mukaisesti, sillä materiaalitutkimuksen laajuudesta jouduttiin jonkin verran karsimaan ajanpuutteen vuoksi. Lavastuspienoismallit ovat usein monimateriaaliesineitä, ja tässä tapauksessa muovien sekä maalien tarkempaan tutkimukseen ja esimerkiksi maalipintojen kiinnitykseen olisi tarvittu lisää aikaa. Kuitenkin akuuttia konservointia vaativien, kuten irti olevien osien kohdalla suunnitellut toimenpiteet toteutettiin ja tavoite saavuttaa pienoismallin käytettävyys täyttyi.
konservointi. Opinnäytteessä käsitellään eurooppalaisen teatterin syntyä, suomalaisen lavastustaiteen ja lavastajien ammatin kehitystä, lavastuspienoismallien valmistusta ja niiden merkitystä tänä päivänä. Pakarisen lavastuspienoismallit ja lavastusluonnokset on Teatterimuseolle lahjoittanut Jyväskylän Kaupunginteatteri vuonna 1985. Teatterimuseolla on noin 400 lavastuspienoismallia, joista tiettävästi neljä on Pakarisen suunnittelemia ja valmistamia. Opinnäytteessä perehdytään kohteen kontekstiin, kuten lavastajan henkilöhistorian ja pienoismallin esityksen selvittämiseen sekä pienoismallin materiaalitutkimukseen ja konservointiin. Kontekstualisoinnin ensiarvoinen tarkoitus oli tuottaa tietoa Teatterimuseolle ennalta tuntemattoman lavastajan henkilöhistoriasta.
Kohteen ideaalitilan määrittämisessä sovellettiin Suomen Museoliiton vuonna 2015 julkaisemaa merkitysanalyysimenetelmää, jonka ovat kirjoittaneet Heikki Häyhä, Sari Jantunen ja Leena Paaskoski. Ideaalitilan määrittelyn ja materiaalitutkimuksen pohjalta valittiin kohteelle soveltuvat konservointitoimenpiteet lavastajan käsialaa ja pienoismallin käytöstä kertovia jälkiä kunnioittaen. Konservoinnin tavoitteena oli parannella valmistuksen jälkeen tehtyjä korjauksia, minimoida riskit mahdollisien tulevien vaurioiden varalta ja mahdollistaa kohteen käyttö museoesineenä.
Kaikki konservointitoimenpiteet eivät käyneet toteen aluksi suunnitellun mukaisesti, sillä materiaalitutkimuksen laajuudesta jouduttiin jonkin verran karsimaan ajanpuutteen vuoksi. Lavastuspienoismallit ovat usein monimateriaaliesineitä, ja tässä tapauksessa muovien sekä maalien tarkempaan tutkimukseen ja esimerkiksi maalipintojen kiinnitykseen olisi tarvittu lisää aikaa. Kuitenkin akuuttia konservointia vaativien, kuten irti olevien osien kohdalla suunnitellut toimenpiteet toteutettiin ja tavoite saavuttaa pienoismallin käytettävyys täyttyi.