Moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollossa – suuhygienisti terveyden edistäjänä
Lappalainen, Susanna; Haavisto, Oona (2021)
Lappalainen, Susanna
Haavisto, Oona
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104154883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104154883
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa moniammatillisesta yhteistyöstä, johon suuhygienistit osallistuvat tällä hetkellä. Tarkoituksena oli myös tarkastella moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä, siihen liittyviä haasteita sekä moniammatillisen yhteistyön hyötyjä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työ toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.
Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat -kohdassa kartoitettiin tämänhetkistä tietoa moniammatillisesta yhteistyöstä, suuhygienistin työnkuvasta sekä terveyden edistämisestä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin hyödyntämällä kansainvälisiä tietokantoja: Medic, CINAHL, PubMed, Ovid, Melinda ja Medline. Tiedonhaun perusteella aineistoksi valikoitui seitsemän suomen- ja englanninkielistä tutkimusta, joiden aiheena oli moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollossa ja suuhygienistien moniammatillinen koulutus. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Moniammatillista yhteistyötä tarkasteltiin sekä hammaslääkärien että muiden ammattiryhmien kanssa toteutettuna. Saadut tulokset osoittavat, että moniammatillinen koulutus parantaa ymmärrystä toisen ammattiryhmän osaamisesta hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä, mikä puolestaan edistää moniammatillisen yhteistyön toteutumista työelämässä. Tehtyjen tutkimusten perusteella on ehdotettu, että moniammatillisen koulutuksen tulisi olla tarkoin suunniteltua ja sen tulisi alkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja, jotta yhteistyötä opitaan alusta asti ja vältytään ennakkoluulojen muodostumiselta toista ammattiryhmää kohtaan. Moniammatillisen yhteistyön onnistumisen kannalta avainasemassa ovat kommunikaatio, yhteistyön suunnittelu sekä johtaminen. Moniammatilliseen yhteistyön haasteet liittyvät puutteelliseen kommunikaatioon ja yhteistyön rakenteellisiin tekijöihin, kuten riittämättömään suunnitteluun. Moniammatillisen yhteistyön hyötyihin lukeutuvat siihen osallistuvien ammatillinen kehitys ja väestön terveyden edistäminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta olevan näyttöä siitä, että moniammatillinen yhteistyö voi olla hyödyllistä sekä siihen osallistuville ammattilaisille että hoitoa saaville potilaille. Moniammatillisesta koulutuksesta on hyötyä moniammatillisen yhteistyön oppimisessa. Ammattilaiset, jotka kouluttautuvat yhdessä, saavat tilaisuuden oppia tuntemaan toisensa ammatillisesti sekä mahdollisuuden kehittää luottamuksen toiseen ammattiryhmään. Molemmilla edellä mainituilla asioilla on positiivinen vaikutus moniammatilliseen yhteistyöhön. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan erityisesti Suomesta, sillä joiltakin osin tutkimusnäyttö jäi vähäiseksi. Jatkotutkimukset moniammatillisen yhteistyön eri toteuttamistavoista terveydenhuollossa sekä moniammatillisen koulutuksen toteuttamisesta, voisivat olla hyödyllisiä moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kannalta.
Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat -kohdassa kartoitettiin tämänhetkistä tietoa moniammatillisesta yhteistyöstä, suuhygienistin työnkuvasta sekä terveyden edistämisestä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin hyödyntämällä kansainvälisiä tietokantoja: Medic, CINAHL, PubMed, Ovid, Melinda ja Medline. Tiedonhaun perusteella aineistoksi valikoitui seitsemän suomen- ja englanninkielistä tutkimusta, joiden aiheena oli moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollossa ja suuhygienistien moniammatillinen koulutus. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Moniammatillista yhteistyötä tarkasteltiin sekä hammaslääkärien että muiden ammattiryhmien kanssa toteutettuna. Saadut tulokset osoittavat, että moniammatillinen koulutus parantaa ymmärrystä toisen ammattiryhmän osaamisesta hammaslääkärin ja suuhygienistin välillä, mikä puolestaan edistää moniammatillisen yhteistyön toteutumista työelämässä. Tehtyjen tutkimusten perusteella on ehdotettu, että moniammatillisen koulutuksen tulisi olla tarkoin suunniteltua ja sen tulisi alkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja, jotta yhteistyötä opitaan alusta asti ja vältytään ennakkoluulojen muodostumiselta toista ammattiryhmää kohtaan. Moniammatillisen yhteistyön onnistumisen kannalta avainasemassa ovat kommunikaatio, yhteistyön suunnittelu sekä johtaminen. Moniammatilliseen yhteistyön haasteet liittyvät puutteelliseen kommunikaatioon ja yhteistyön rakenteellisiin tekijöihin, kuten riittämättömään suunnitteluun. Moniammatillisen yhteistyön hyötyihin lukeutuvat siihen osallistuvien ammatillinen kehitys ja väestön terveyden edistäminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta olevan näyttöä siitä, että moniammatillinen yhteistyö voi olla hyödyllistä sekä siihen osallistuville ammattilaisille että hoitoa saaville potilaille. Moniammatillisesta koulutuksesta on hyötyä moniammatillisen yhteistyön oppimisessa. Ammattilaiset, jotka kouluttautuvat yhdessä, saavat tilaisuuden oppia tuntemaan toisensa ammatillisesti sekä mahdollisuuden kehittää luottamuksen toiseen ammattiryhmään. Molemmilla edellä mainituilla asioilla on positiivinen vaikutus moniammatilliseen yhteistyöhön. Lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan erityisesti Suomesta, sillä joiltakin osin tutkimusnäyttö jäi vähäiseksi. Jatkotutkimukset moniammatillisen yhteistyön eri toteuttamistavoista terveydenhuollossa sekä moniammatillisen koulutuksen toteuttamisesta, voisivat olla hyödyllisiä moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kannalta.