Jäniksen digiloikka : digimateriaalia muskarin lähiopetuksen tueksi
Ampuja, Nina (2021)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325686
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121325686
Tiivistelmä
Opinnäytetyönäni olen kehittänyt uutta oppimisympäristöä, joka muuttaa oppimiskulttuuria niin, että lähitunneilla opitut laulut ja musiikilliset teemat jatkuvat kotona. Kertaaminen ei perustu muistinvaraiseen oppimiseen vaan digitaalisuus mahdollistaa laulujen omaksumisen sanoineen ja melodioineen oikein. Olen pyrkinyt, omien oppilaideni kautta selvittämään onko digitaalisuus uhka vai mahdollisuus kulttuurikentällä. Säilyttääkö perinteinen lähiopetus asemansa, jos oppimisen sisällön voi kokea kotona. Miten käy elämyksellisyyden ja poikkitaiteellisuuden muskarissa, jos digitaaliset laitteet otetaan tunneille mukaan.
Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja se sisältää kaksi erillistä osaa; kirjallisen osion ja digimateriaalia. Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa avaan tietoperustaa; miksi olen valinnut juuri nämä lähestymistavat. Kerron lähtökohdistani ja tarpeesta uudistaa opetuskäytänteitä ja oppia itse uutta. Opinnäytetyöni materiaaliosaan olen luonut digitaalista materiaalia musiikkileikkikoulun lähituntien tueksi. Olen työstänyt uudenlaista oppimisympäristöä, joka luo luontevan yhteyden kodin ja muskarin välille. Digimateriaali käsittää uusia metodilauluja ja leikkilauluja. Metodilaulujen visuaaliseksi tueksi olen tehnyt tallenteita, joissa näytän käsimerkein solmisaatiot. Metodilaulut etenevät pienin askelein, mutta olen modernisoinnut sisällöt paremmin nykyajan lapsia kiinnostaviksi. Muita teemaan sopivia lauluja olen visualisoinut poikkitaiteellisilla menetelmillä.
Tapaustutkimukseni lähtökohtina ovat olleet tutkimuskysymyksiksi nousseet seikat: mitä uusia ulottuvuuksia digitaalisuus voi tuoda musiikkileikkikoulutunnille ja voiko digitaalisuus johtaa parempaan oppimiseen. Olen toteuttanut tutkimuksen havainnoimalla omia musiikkileikkikouluryhmiä. Lähiopetuksessa opitut laulut olen videoinut pilvipalveluun ja jakanut oppilaille QR-koodit, joiden avulla oppilaat ovat voineet kerrata lauluja kotona.
Opinnäytetyöni avulla pyrin innostamaan musiikin varhaiskasvatuksen ammattilaisia ottamaan digitaalisuuden osaksi opetusta. Jäniksen digiloikka toimii innovatiivisena kirittäjänä kentällä. Digiharppaukseni ei pääty tähän opinnäytetyöhöni vaan se jatkuu seuraavaksi muskarin oppimisalustan lanseerauksella.
Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja se sisältää kaksi erillistä osaa; kirjallisen osion ja digimateriaalia. Opinnäytetyöni kirjallisessa osassa avaan tietoperustaa; miksi olen valinnut juuri nämä lähestymistavat. Kerron lähtökohdistani ja tarpeesta uudistaa opetuskäytänteitä ja oppia itse uutta. Opinnäytetyöni materiaaliosaan olen luonut digitaalista materiaalia musiikkileikkikoulun lähituntien tueksi. Olen työstänyt uudenlaista oppimisympäristöä, joka luo luontevan yhteyden kodin ja muskarin välille. Digimateriaali käsittää uusia metodilauluja ja leikkilauluja. Metodilaulujen visuaaliseksi tueksi olen tehnyt tallenteita, joissa näytän käsimerkein solmisaatiot. Metodilaulut etenevät pienin askelein, mutta olen modernisoinnut sisällöt paremmin nykyajan lapsia kiinnostaviksi. Muita teemaan sopivia lauluja olen visualisoinut poikkitaiteellisilla menetelmillä.
Tapaustutkimukseni lähtökohtina ovat olleet tutkimuskysymyksiksi nousseet seikat: mitä uusia ulottuvuuksia digitaalisuus voi tuoda musiikkileikkikoulutunnille ja voiko digitaalisuus johtaa parempaan oppimiseen. Olen toteuttanut tutkimuksen havainnoimalla omia musiikkileikkikouluryhmiä. Lähiopetuksessa opitut laulut olen videoinut pilvipalveluun ja jakanut oppilaille QR-koodit, joiden avulla oppilaat ovat voineet kerrata lauluja kotona.
Opinnäytetyöni avulla pyrin innostamaan musiikin varhaiskasvatuksen ammattilaisia ottamaan digitaalisuuden osaksi opetusta. Jäniksen digiloikka toimii innovatiivisena kirittäjänä kentällä. Digiharppaukseni ei pääty tähän opinnäytetyöhöni vaan se jatkuu seuraavaksi muskarin oppimisalustan lanseerauksella.